Hesen pikaruokala

Pääsin tänään nauttimaan pitkästä aikaa opiskelijaruokaa. Paikka jossa sain kokea tämän elämyksen oli Helsingin kauppakorkeakoulu http://www.hse.fi/ (vääntyy helposti lausuttaessa muotoon H(e)se ), eli siis toisin sanoen Turun kauppakorkeakoulun http://www.tse.fi/ ”pikkuveli”laitos Helsingissä. Tarkemmin sanottuna ruokailu tapahtui ”mielikuvituksellisesti” Raflaksi nimetyssä koulun ravintolassa.

Täytyy kyllä myöntää, että Helsingin pikaruokalassa ollaan onnistuttu paremmin muonituksen kilpailuttamisessa kuin Turussa. Normaaleja pääruokalajeja löytyy kolmea sorttia, minkä lisäksi rahakkaille on normaali kalliimpi pihvilounas ja ruohonsyöjille kasvisvaihtoehto. Myönnettäköön, että lankesin itse kasvisvaihtoehtoon, joka sattui olemaan currytofua, sillä normaalit pääruuat olivat linjalla nakkikastike, tai yksi tortilla. Kasvisvaihtoehdon hinta tosin oli reilut 1,65€, millä saa mättää keinotekoista soijaproteiinia niin paljon kuin jaksaa.

Salaatit sekä leipäpöydät osoittautuivat varsin saman tasoisiksi kuin Turun kauppakorkean ruokalassa Montussa – leipää oli montaa sorttia, jopa tuoretta sellaista ja salaattiin löytyi vieläpä oliiveja ja sieniä. Tämä pieni yksityiskohta piristi suuresti omituista makuani.

Ruokalaa lukuun ottamatta ”stadin kauppis” vaikutti tosin huomattavasti enemmän burgerilta kuin Turun. Koulun kuuluisa rakennus on varsin selvästi ajan hampaan nakertama – keltainen perustiilipalikka ei vaan millään yllä samaan businesstyyliin kuin Turun kauppakorkean tyylikkäästi rempattu päärakennus. Sen sijaan kylterit ovat Helsingin visiitin perusteella paikkakunnasta riippumatta universaalisti saman näköisiä, ehkä jopa pelottavalla tavalla. Vaikka olen itsekin syyllistynyt ajoittain näyttämään kyseisen laitoksen stereotypiseltä fruittaripelleltä – oli olo Helsingin kauppakorkeakoulussa kuitenkin vähän kuin rumalla ankanpoikasella - sen verran monta Lacoste merkkiä sattui vastaan. Burberryyn pukeutujia en sentään onneksi kohdannut.

Kelluva kaupunki

Tutustuin tässä taannoin matkaoppaita selailtuani Dubaihin, joka yllätti varsin ylivertaisin yleissivistykseni täydellisesti. Happamaksi rättipää rääsyläksi kuvittelemani kaupunki osoittautuikin dynaamiseksi, todella kansainväliseksi keskukseksi. Kyseinen arabilandia sattuu olemaan paljon muutakin kuin vain telttapukuisia naisia ja liehuvia risupartoja vilisevä takapajula.

Dubai ei ole profiloitunut pelkästään öljyä pumppaavien upporikkaiden arabisheikkien keitaaksi, vaan siitä on hyvää vauhtia kehittymässä yksi kansainvälisen turismin loistavimpia jalokiviä. Paikallisilla rahaa riittää ja sitä myös käytetään ennennäkemättömällä tavalla – Dubai laajenee hyvää vauhtia kuivalta aavikolta, keskelle Persianlahden aavaa ulappaa. Kaupunkia siis rakennetaan kirjaimellisesti vetten päälle.

Yhdysvalloissa koulutuksensa saaneen Dubain sheikin kunnianhimoinen suunnitelma on muuttaa kaupunki kelluvaksi merelliseksi keitaaksi. Persianlahden pölyiselle rannikolle nousee pikavauhtia useita keinotekoisia palmun muotoon rakentuvia saaria ja laguuneita, jotka pinta-alaltaan vastaavat Manhattanin kokoluokkaa.

Kaikki merellinen on tosi pop maailman rikkaiden keskuudessa tätä nykyä. Mökki tai luksus villa meren rannalla on tosi must ja purjehdus, puhumattakaan sukelluksesta kuuluu porvaripoikien suosikkiharrastuksiin. Tätä taustaa vasten on helppo ymmärtää Dubain hinku merelle. Öljytulojen ehtyessä kaupunki toivoo loputonta virtaa maailman rahakkaita lillumaan jättimäisille ökykeitailleen.

Dubain mammuttiprojekti sai pohtimaan myös Suomen Turun valtteja menestykseen. Merellisenä markkinoitu kaupunki ei valitettavasti oikeasti vaikuta helposti kovinkaan merelliseltä. Siinä missä kaupunki voisi ulottua nauhamaisesti saaristoon, se kurottautuukin lähes joka suunnalta vain ankeaan sisämaahan. Idässä pääkaupunkiseudulla meren voima on ymmärretty hyödyntää – Helsinki lilluu niemellään kauttaaltaan meren ympäröimänä. Pääkaupunki myös jatkuvasti työntyy ahnaasti aaltoihin – luksus kaupunginosia syntyy rannoille kuin sieniä sateella.

Turkukin voisi rohkeasti toteuttaa merellistä ideaansa ja ottaa ulapan omakseen. Eikös se vaan olisi hulppeaa, kun Airistolle nousisi Dubaista apinoidusti suomalaisittain vaikkapa tammen muotoon väännetty keinotekoinen laguuni ja pari lasipalatsia – Eiks jeh?

Ikävä kyllä Turkuun tuskin koskaan rakentuu merellistä paratiisia, kun jo niinkin banaali projekti kuin toriparkki aiheuttaa ylitsepääsemätöntä vääntöä. Mitä nyt luonnonsuojelijatkin & muut ekoterroristit sanoisivat jos parhaat rantatontit kaavoitettaisiin hyötykäyttöön? Eiköhän suunnitelmien tieltä löytyisi vähintään pari tuntematonta lintu & liito-orava lajia ja ehkäpä muutama saimaannorppakin.