^ Ruhtinaan Hovi ^

Alankomaat kun taakse jää…

2009-12-18T13:42:00.003+03:00

Aika herätellä viimein blogia (ei plokia kuten pro suomen kieli aktivistit väittävät) horroksesta.

4kk:ta Amsterdamia takana, todennäköisesti hyvin vähän edessä. Miltä tämä maa siis tuntuu? Ennen kaikkea: miten se eroaa Suomesta? Ehkä kaikista päällimmäisenä mieleen tulevat iloiset ja sosiaaliset ihmiset. Nämä ihmiset ovat todella vilpittömän kiinnostuneita ulkomaalaisista, eikä yksikään keskustelu jätä kylmäksi, sillä hollantilaisilta löytyy aina kevennys ja vitsi vakavankin väittelyn päätteeksi. Tällaista asennetta tulen varmasti Suomessa kaipaamaan, kun seuraavankerran joku kävelee vastaan naama ”norsunvitulla”.

Muita yllättäviä asioita? Missä ovat pummit? Missä ovat narkkarit? Vapaiden huumeiden maassa kuvittelisi katujen notkuvan nistejä, mutta sen sijaan kyseinen kansanryhmä lähes loistaa poissaolollaan. Ja nekin harvat mitä tulee nähtyä osaavat pummia röökiä englanniksi – muutenkin hollantilaisten englannin kielen taitoa (jota he itse irvailevat ”nederenglishiksi”) voisi kehua lähes natiivin veroiseksi.

Opiskelijalle tämä huvitusten kaupunki ei kuitenkaan ole paratiisi, sillä pahana miinuksena Hollannissa joutuu oikeasti opiskelemaan – tai ainakin Amsterdamin Vrije Universiteitissä, jossa itse olen muutamat rahoituksen kurssit tuskaillut läpi. Kurssitehtäviä tehdään kesken periodinkin, ja tenttien läpäisyn rima roikkuu korkealla. Useaan kertaan tenttikirjat läpiluettuaankin olo on tentin jälkeen kuin ”mustapekka” olisi jäänyt käteen. Mitään joustoja ei myöskään tunneta, jos et tee ajallaan harjoitustöitä tulet tekemään seuraavana vuonna koko kurssin uudestaan. Samanlaista selkärankaa kaipaisi opiskeluun myös Suomessa, jossa Hollantiin verrattuna deadlinet saavat paukkua loputtomiin, armo on ehtymätöntä ja kaikenlainen velttoilu on opiskelussa pikemminkin hyve kuin pahe.

Entäs ne muut ulkomaalaiset (vaihtarit)? Stereotypiat ainakin ovat vahvistuneet. Puolalaisia ovat persoja kaikille päihteille, ruotsalaiset eivät tee muuta kuin opiskelevat ja eteläeurooppalaiset voi leimata suoralta kädeltä narkkareiksi. Kaikkeen tottuu, mutta lopulta täytyy ymmärtää, että ihmiset todella voivat olla erilaisia. Kun tämän ymmärtää voi hyväksyä jopa senkin, että portugalilainen voi myöhästyä sovitusta tapaamisesta jopa 1,5 tuntia tai että kiinalaiselle ”kasvojen menetys” on oikeasti kammotus. Ensivaikutelmista huolimatta hyviä ystäviä on tullut löydettyä rajojen yli ihan jopa Aasiasta asti. Näin vuoden kääntyessä loppuaan kohti tuntuu haikealta ajatella näkeekö suurinta osaa näistä loistavista ihmisistä enää koskaan.

Entäs se alkoholi, hamppu ja punaisten lyhtyjen alue? Kyllä niitäkin täällä vielä on – jokainen tutustukoot omalla riskillään. Kuten sanottu, pummeja Hollannissa ei kaduilla notku siitä huolimatta, että viina virtaa luvallisesti jo 16-vuotiaille (olisikohan Suomenkin terveysviranomaisilla peiliin katsomisen paikka?). Uskallan myös veikata, että Amsterdamin Red Light districtin prostituoidut työskentelevät huomattavasti turvallisemmassa ja vähemmän rikollisuutta sisältävässä ympäristössä kuin suomalaiset sisarensa.

Toisaalta ehkäpä näin viimeisimpinä viikkoina pieni koti-ikävä on alkanut painaa. Toisaalta uskon, että parin Suomessa vietetyn viikon jälkeen iskee varmasti kaipuu takaisin Damiin.

Urpoutta Eurooppaan

2009-05-21T11:43:00.001+03:00

Lausahdus ”Missä Eu – siellä ongelma” tuntuu sopivan useimman eurovaaliehdokkaan profiiliin. On surullista huomata kuinka Euroopan unionista on muodostunut koko kansa sylkykuppi ja likaämpäri. EU:n syyksi on mediaseksikästä kaataa lähes mitä tahansa sontaa finanssikriisin ja käyrien kurkkujen väliltä. Unionin puolustajat tätä vastoin ovat harvassa.

Erityisesti globaali finanssikriisi on kovin ajankohtaista vyöryttää EU:n syyksi. Ajattelun järjettömyyttä kuvaa se, että EU:n tapaiset ylikansalliset areenat voivat potentiaalisesti olla paras ja ainoa kenttä, jonka voimin kyseisen kaltaisia yhä laajempia kansainvälisiä ongelmia voidaan ratkaista. EU:n vaihtoehtona unelmoitu tilanne, jossa pienet näennäisesti ”itsenäiset” valtiot sooloilevat miten tahtovat on varmasti tullut tiensä päähän sen ollessa eräs keskeinen syy ylipäätään koko finanssikriisiin.

Kun yhteisiä pelisääntöjä ei ole, maailmantalouden sooloilevien, mutta kohtalokkaalla tavalla toisistaan riippuvien pelurien on aina mahdollista vapaamatkustaa yhteisen järjestelmän kustannuksella. Näin toimittaessa ei kusta vain omaan kenkään, vaan myös kaverin. Tästä varoittavana esimerkkinä toimivat Islannin ja Irlannin kaltaiset ”mallimaat”.

Ihmisten ajatusmaailma ei ikävä kyllä ole yhtä kansainvälinen kuin rahanliike. Nykymaailmasta on muodostunut sekava ja pelottava paikka, jota tavis ei käsitä, mikä ajaa ihmiset vaatimaan tuttuun ja turvalliseen lähipiiriin turvautumista. ”Kekkonen ja mummon markka takaisin!” – on päivän sana. Valitettavasti yhteiskunnalla on aina tapana tulla ”jälkijunassa” talouden perässä ja oppia kriiseistä kantapään kautta.

Vanhanen tahtoo tuhota Helsingin pörssin

2009-01-18T22:07:00.002+03:00

Pääministeri kutsuu kaikessa viisaudessaan osakkeenomistajia mukaan taantumantorjuntatalkoisiin - hurraa? Kutsun tarkoitus on ilmeisesti ollut karkottaa vähäisetkin oman pääomanehtoiset rahoittajat maasta. Tuskin kukaan tahtoo sijoittaa maahan, johon ajetaan osingonjakokieltoa. Eikö sijoittajien kärsimykseksi riitä kaikki jo realisoitunut riski? Täytyykö vielä poliittinen riskikin realisoida? Vanhanen ilmeisesti asemoi maata sijoittajien silmissä samaan kategoriaan kaikenmaailman epävakaiden hottentottivaltioden kanssa.

Vanhasen suusta on ennenkin totuttu kuulemaan monenmoisia sammakoita, mutta kyseinen painii taloustilanteen vakavuuden huomioon ottaen omassa luokassaan. Mies on viimeaikoina vastuuttomasti ajanut vapaiden markkinoiden vastaista valtiojohtoista sääntelyä poliittisille areenoille ja tuntunut samalla täysin unohtaneen rahataloutta pyörittävät lainalaisuudet.

Osakelähtöiseen omistukseen perustuvan rahatalouden perusajatus sattuu olemaan, että yritys on olemassa vain tuottaakseen voittoa osakkeenomistajilleen - kaikkien muiden sidosryhmien tarpeiden tyydyttäminen nojaa tämän peruslähtökohdan toteutumiseen. Mikäli osakkeenomistajien luottamus pettää, katkeaa myös talouden kamelin selkäranka. Toisaalta Vanhasen avauksen voi nähdä positiivisena siinä mielessä, että kepu osoittaa jälleen kerran todellisen luonteensa yksilönvaurastumista ja menestymistä vieroksuvana voimana.

Saatanan sivarit

2008-11-29T13:35:00.003+03:00

Jostakin syystä viimeaikoina olen useaan kertaan joutunut seuraamaan keskustelua yleisestä asevelvollisuudesta. Osapuolina esim. aihetta sivuavissa television keskusteluohjelmissa on aina (tottakai) yrmy Puolustusvoimien edustaja sekä joku limainen aseistakieltäytyjä.

Sanomattakin on selvää, että yleisen asevelvollisuuden vastustus leimautuu epäuskottavaan puunhalaukseen ym. hippeilyyn, kun imagoltaan kyseisen kaltaiset henkilöt sitä puoltavat. Eikö joskus jostakin löytyi joku pesunkestävä rukkijätkä, jolla olisi realistisia kriittisiä mielipiteitä nykyistä asevelvollisuusjärjestelmää kohtaan? Eivät kai kaikki rukin sykkineetkään jätkät voi olla sitä mieltä, että on järkevää yrittää juoksuttaa kaikki yhteiskunnan hylkäämät rapakuntoiset spurgut intin läpi, touhun järjettömyyden omin silmin nähtyäänkin?

Palkka-armeija ja asevelvollisuuden täydellinen lakkauttaminen on toki aivan totaalista utopiaa Suomen kaltaisessa maassa, mutta samalla toisaalta tavoite yleisestä asevelvollisuudesta, jonka koko ikäluokka suorittaa, alkaa käydä yhä kaukaisemmaksi fantasiaksi. Eikö liukumaa kohti valikoivaa asevelvollisuutta voitaisi tunnustaa ja alkaa pitää jopa suotavana vaihtoehtona? Tämän mallin imagon edistäjiksi eivät tietenkään kelpaa armeijaa käymättömät pitkälettiset hipit vaan sen oikeasti läpikärsineet äijät.

Valitettavasti armeijan kärsineistä äijistä tuntuu olevan kovin ikävää ajatella, että tulevat junnut pääsevät vähemmällä sykkimisellä kuin mitä itse ovat aikanaan joutuneet kokemaan, eikä tämän johdosta tahtoa vähentää tulevien sukupolvien taakkaa, tunnu löytyvän ainakaan niiden keskuudesta ketkä intin ovat itse kokeneet. Taidamme joutua tyytymään vielä pitkään siihen, että harvat ovelat sluibailevat hipit välttävät koko armeijan ja meidät hölmöt tunnolliset koijataan ylläpitämään turhaa systeemiä kurkkusalaatit ylpeästi yllämme.

Aina ei tarvitse kusettaa…

2008-11-18T20:05:00.003+03:00

…ainakaan itseään. Usein elämässä tulee pelattua ja valittua epämiellyttäviä ratkaisuja jonkin paremman suuren päämäärän saavuttamiseksi. Voiko päämäärästä kuitenkaan muodostua muuta kuin höyryävä läjä sontaa, jos päämäärään johtavat palaset ovat pelkkää paskaa? Eikö joskus olisi aika tehdä niitä ratkaisuja, jotka voi sisimmässään hyväksyä ilman itsepetoksen tunnetta? (Enkä puhu nyt mistään rakkaudesta, sillä se on tunnetusti suurinta itsepetosta :) )

Kyse on jokapäiväisistä valinnoista, joilla otamme lähimmäisemme huomioon. Ehkä voisin jättää ne kaikki tekosyyt keksimättä, joiden vuoksi en muka jaksa jotain tehdä, ehkä voisin tukea niitä ihmisiä ketkä mielestäni sen ansaitsevat, enkä niitä joista itse koen hyötyväni eniten. Viimeaikoina olen pyrkinyt tällaisia periaatteita noudattamaan sen sijaan, että olisin ainainen änkyrä täynnä tyhjiä lupauksia. Katsotaan mihin tällä päästään – ehkä kaikki mihin kosken alkaa jälleen muuttua kullaksi tai sitten tuloksena on jälleen se höyryävä kasa sontaa.

Niin tai näin, viimeaikoina on ollut hienoa toimia niiden ihmisten messissä kenen porukkaan voi aidosti tuntea sitoutuvansa – toivon ja uskon että hieno meno jatkuu. Ehkä tämänkertainen tekstin aihe olisi voinut antaa tilaa jollekin suurelle asialle kuten talouskriisin, vaalien tai Kauhajoen tapahtumien puimiselle ja tämänkertaisen asian olisi voinut siirtää vaikka uudenvuoden kirjoituksekseni, mutta koen että viimeisen kuukauden aikana kokemani valossa sen paikka on juurikin nyt :)

Olkoot tämä jonkinlainen onnittelu kaikille viimeaikoina menestyneille kavereilleni sekä muille loistotyypeille !

We are living in Amerika

2008-08-11T21:04:00.004+03:00

Olin kesälomalla Floridassa (Sunshine State). Mitä jäi päällimmäisenä mieleen?

1.Jenkeissä raha on suurta ja sitä saa esitellä. Jokaisen kansalaisen perusoikeuksiin kuuluu vähintään yksi katumaasturi, eivätkä huviveneetkään ole lainkaan hassumpia.

2.Jenkeissä hinnat ovat pieniä – maksat Suomessa Lacosten pikeestä + 100€, jenkeissä 50 $. Valuuttakurssit huomioiden hinta kääntyy n.33€:hen.

3.Aamiaiset ovat suuria ja epäterveellisiä. 150 kg:n paino ei ole jenkille kaksinen saavutus mikäli aloittaa joka aamun pekonilla ja makkaralla.

4.Kahvit ovat runsaita – milloin Starbuck’s rantautuu Suomeen?

5.Kalja on liteä eli kevyttä. Epäterveellinen ruoka niille kyllä maistuu, mutta kaljan pitää olla kaloritonta.

6.Kaljaa ei saa ostaa jos ei ole 21 ja sitä myös vahditaan. Itse en saanut pulloakaan ilman papereiden esittelyä edes viisi päivää ajamattoman sängen avulla.

7.Pornoa ei ole missään esillä (paitsi hotellien maksukanavilla). Ehkäpä on moraalisesti hyväksyttävämpää saada ostaa ase nuorena kuin katsella alastomia ihmisiä?

8.Mustien naisten takapuolet ovat suurempia kuin valkoisten – onko silikonilla kenties vaikutusta asiaan?

9.Missä tasa-arvo? Naisten on helpompi päästä baariin kuin miesten. Miehet maksavat baariin 30 taalaa, naiset 20 ja joihinkin baareihin ei edes huolita miehiä ilman naisseuraa.

10.Missä deekut? Miamissa ei juuri nähnyt pultsareita…

11....ja ne joita näki, olivat aineissaan, eivät kaljoissaan.

12.Talot ovat isoja ja hyvin jäähdytettyjä – kenenkään ei tarvitse ”kärsiä” kuumasta. Hieman toisin päin kuin Suomessa vai?

13.Pankeilla on isoja kiinteistöjä. Kuinkahan monta turhaa kahvinkeittäjää ne työllistävät? Miksei meidänkin Sampo Pankki voisi rakentaa omaa lasipalatsia Turun keskustaan ja palkata mulle nättiä kahvinkeittäjää?

14.Joka paikassa on turhia kahvinkeittäjiä – kaupoissa pitää olla omat tyypit pakkaamassa ihmisten ostokset. Turhaa työtä tyhjästä?

15.Työ tuntuu kannattavan – verot ovat matalia – alv:kin on kuin pieni huono vitsi.

16.Toisaalta isot tipit kompensoivat pienet verot.

17.Toisaalta tipit voi aina jättää maksamatta

Ja jenkkeihin on tietenkin aina turvallista matkustaa vaikket tykkäisikään Mäkkäristä sillä voit aina valita sen sijaan Burger Kingin :P …

Ryssä on aina ryssä

2008-07-14T18:44:00.002+03:00

Näin kesämökkikauden tuoksuessa vahvimmillaan hiiltyneeltä kabanossilta, yleisönosastoille ym. kokokansan medioihin putkahtaa ajoittain esille närästys venäläisten aktiivisista kiinteistökaupoista Suomessa. Ei tarvitse varmasti olla suurikaan ruudinkeksijä arvatakseen, että kyseiset kirjoitukset ovat lähes poikkeuksetta negatiivisen sävyisiä, ellei jopa jyrkän vihamielisiä, rakkaita itänaapureitamme kohtaan. Kuuluuhan suomalaiseen kollektiiviseen kansanmuistiin toki kuva lähihistorian mitä parhaista idänsuhteista.

Kaikista kansan itänaapuria kohtaan tuntemista kuumista tunteista huolimatta vaikuttaa perin perverssiltä, että usein jopa koulutetut (siis ns. ainakin teoriassa viisaat) ihmiset sortuvat vaatimaan jyrkkää venäläisomistuksen rajoittamista Suomessa keksien syyksi milloin mitäkin verukkeita. Kyllä varmasti Itä-Suomen susirajan asukkaille kelpaavat Etelä-Suomesta maksettavat tukiaiset, mutta venäläisten kesämökkeilijöiden tuomat ruplat eivät käy – nehän ovat vähintäänkin rikollisesti hankittuja – eihän nyt Venäjällä voi ole rehellisellä työllä vaurastuneita ihmisiä, parhaimmillaankin vain nistejä ja prostituoituja.

Suomalaisten penseä suhtautuminen venäläisomistuksen lisääntymiseen ei selity järkitekijöillä. Omistuksen lisääntymisen vastustaminen perustaa lähes pelkästään siihen, että suomalaisten tonttien ja kiinteistöjen ei tahdota joutuvan nimenomaan VENÄLÄISTEN käsiin. Tämä ei edes johdu siitä pelosta, että nyt ryssä ostaa sen, mitä ”isät veljet verellään” puolustivat joskus n. about vuonna –40, vaan suomalaisten perin muukalaisvihaisesta kansanluonteesta.

Oikeasti venäläiset eivät ole suomalaisille se itäinen hirviö, joka vyöryy rajan yli parin sukupolven välein työntääkseen länsimaisen sivistyksen maasta Itämeren syvimpään vajoamaan. Ryssä kuten kaikki muutkin itäeurooppalaiset ja baltit ovat olleet suomalaisille aina eräänlaisia Euroopan neekereitä – luusereita joihin verrattuna surkeinkin suomalainen duunari on näyttänyt herralta. Nyt neekereistä on tullut isäntiä. Mahtaa olla kova pala suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan häviäjille (esim. sosiaalipummeille) tajuta, että jopa jossakin Venäjän kaltaisessa paikassa joku on pelannut lähtökohdistaan huolimatta korttinsa heitä paremmin. Tämän vuoksi venäläisten vaurauden näkeminen tekee suomalaisille niin vietävän kipeää, eikä venäläistä tahdota ainakaan mökkinaapuriksi huvijahteineen omaisuudellaan retostelemaan.

P.S. Väyrysellä ei mene järin hyvin Venäjän puutullien kanssa. Ehkä Paavokin kuvitteli käyvänsä kauppaa vain joidenkin kehitysmaan lakupekkojen kanssa?

Paavo oikeassa

2008-06-16T21:55:00.002+03:00

Paavo on jälleen äänessä niin, että mediakin sen huomaa – hurraa? Keskusta on kuulemma niin edelläkävijä, että puolue on hankkiutunut syntipukiksi vaalirahasotkuissa jo 70-luvulla. Kepun ”rehdillä” maineella näyttää olevan pitkä historia. Näin siis mikäli Väyrysen, Kepun puoluekokouksessa 14.6 pitämään puheeseen on uskominen.

Mikseipä olisi? Kyllä monessa poliittisessa ajojahdissa uitettu Väyrysen kaltainen rotta varmasti tietää mistä puhuu. Väyrynen on myös oikeassa kertoessaan Kepulle rakkaiden maakuntien paremmista menestymisen mahdollisuuksista globalisaation megatrendien kääntyessä niille edulliseksi.

Hämäräksi tosin jää mitä Väyrynen tarkoittaa megatrendien kääntymisellä edulliseksi. Mahdollisten trendien voisi kuvitella tarjoavan esim. kurjistuvien maakuntien korruptioherroille lisää argumentteja kupata kasvukeskusten kassasta lisää tukirahoja syydettäväksi Karjalan ikihonkien juurille. Megatrendien mahdollistamaa menestystä kai sekin.

Yksi asia on selvä: Puolustaessaan syrjäseutujen poroporvareiden oikeuksia lahjoa luottomiehiään, Väyrynen todistaa Kepun olevan juuri sellainen ikävien ukkojen paksunahkainen maalaiskerho kuin stereotypiat väittävät. Suomi ei sijaitse jossain susirajan takana. Voiko puolue, jonka jäsenet marssivat jäyhästi kansallispuvut hulmuten pitkin toreja kuten 1800-luvulla ikään, vastata kuvaa 2000-luvun keskiverrosta keskiluokkaisesta suomalaisesta kuten Väyrynen väittää?

Sarjassa arvostellaan ministeri Paavo Väyrystä

Turhuuksien Toriparkki ?

2008-05-02T22:41:00.004+03:00

Turkulaisen päätöksenteon kankeuden voittaa Turussa jähmeydessään vain keskusta parkkipaikan etsimisen sietämätön turhuus. Pysäköintitilan löytäminen keskustasta lauantai aamun ruuhkassa on suurin piirtein yhtä mahdotonta kuin että Ässät voittaisivat SM-liigan.

Parkin vastustajilta ei löydy nökärettäkään realistista käsitystä nykyaikaisen kaupunki rakenteen kehityslinjoista, mutta sitäkin enemmän piehtarointia ties missä järjenvastaisissa utopioissa. Välillä ollaan vetelemässä raitiolinjoja ties mihin Paraisille asti ja toisaalta taas kehitellään koko keskustasta yhtä suurta kävelykatua. Kuulostaa jopa komealta – vielä kun Suomen Joutsen hoitaisi Ruotsin risteilyt Siljan ja Viikkarin sijaan ympäristöystävällisenä vaihtoehtona niin jokos oltaisiin lähellä täydellistä ekologistista Nirvanaa ™.

Nopeasti ostoksille, rääkyvien kersojen kanssa, työpäivän jälkeen lähtevää lähiöasujaa varmasti ilahduttaisi ”ihan hirveästi” autoista vapaa Turun keskusta. Vedä siinä sitten parin kersan lisäksi jättimäisiä kauppakasseja pitkin jotain haisevaa bussia ja tutustu joukkoliikenteen ihanuuteen. Todellisuudessa maksukykyinen alfa asukas tietenkin suuntaa citymaasturinsa lähimpään Skanssiin tai Myllyyn, josta löytyy pysäköintitilaa – jopa ilmaista sellaista.

Totuus on, että Myllyt myllyttävät Åbo centeriä. Turun seutu on liian ”lietolaistunut” kuten pääkaupunkiseutu on ”nurmijärveläistynyt”. Harva tulee keskustaan pelkästään sen itsensä takia, jos ei oteta huomioon muutamia hulluja talonvaltaajia ynnä muita karvaisia utopistinisti ekohippejä. Keskustaan tullaan hoitamaan asiat – jos samalla mennään pitkin Aurajoen rantaa ja ostetaan mukuloille pehmikset, niin se tuskin ainakaan on ollut matkan itsetarkoitus. Ja sekin vaatii sen papan katumaasturibemarin onnistunutta parkkeerausta.

Parkin vastustajille on tärkeämpää vastustaa yleensä yksityisautoilua kuin parkin itsensä huhuttuja haittoja kuten pitkää rakennusaikaa. Toriparkin vastustus on nostettu yhdeksi paikalliseksi tavaksi taistella globaalia yksityisautoilua vastaan. Vai mitä voi päätellä siitä, että parkin vastustajat käyttävät mainoksissaan kuvia ruuhkaisesta Moskovan keskustasta? Muistuttaa kenties hyvin paljon Turun keskustaa? Kyseisillä ekoilijoilla ei ole mitään todellista mielenkiintoa kehittää Turun keskustan elinvoimaisuutta – siitä ollaan jälleen tekemässä uutta uhria pakokaasujen vastaisen taistelun alttarilla.

Kyseisten ihmisten itsekkyydellä ei ole rajoja – keskusta halutaan rauhoittaa ihmisten normaalilta asioinnilta ja kaupankäynniltä muutamien huru-ukkojen temmellyskentäksi. Menisivät hyppimään parkkouriaan vaikka Varissuolle. Mitä virkaa olisi heidän tavoittelemallaan autoista vapaalla pikkuputiikkeja pursuavalla kaupunkikeskuksella, jos ei kukaan siellä asioisi? Ne muutamat hipit, jotka vetävät ”kaktuksen hanuriinsa” aina, kun jotain yritetään uudistaa ja vanhaa siivota, eivät koskaan onneksi ole olleet kaupunkikeskusten kannattavimpia asiakkaita - ellei Kelan luukkua lasketa mukaan asiakaskäynteihin.

Tarvitseeko TuKY JUNTTI(laa) ?

2008-02-22T21:23:00.003+03:00

Vuosi on vierähtänyt edarissa, eli on aika tullut jälleen mittauttaa luottamus uusintakierrokselle kyseisessä puljussa. Hetken mielessäni kalvoi epäilys lähteäkö uudestaan mukaan. Mitä annettavaa ylipäänsäkään ylioppilaskunnalle on kaverilla, joka ei juuri ole kantanut korteaan kekoon toimimalla aktiivina monenmoisissa ylioppilaskunnan toimijaryhmissä?

Olen kuitenkin huomannut, että sen pitkän, monenmoisissa muissa järjestöissä ja päätöksentekoelimissä (mm. lukuisat kaupungin lautakunnat, kokoomusnuoret tms.) viettämäni ajan ansiosta myös minulla on jotain annettavaa TuKY:lle.

Erityisesti keskustelu konsortioista on jäänyt ylioppilaskunnassa lapsenkenkiin. Ajatellaan, että ylioppilaskunta on jonkinmoinen muusta yhteiskunnasta erillistä elämää elävä, maailmoja suurempi toimija, joka porskuttaa onnellisesti vielä joskus vuonna 2100. Valitettavasti tällaisesta ruususen unesta on herättävä, muuten meille ei jää TuKY:n puolikastakaan.

Yliopistojen yhdistyminen kolkuttaa ovella hyvässä ja pahassa jo muutaman vuoden kuluessa. Miten me ajamme kauppatieteilijöiden etua? Minkälainen uusi ylioppilaskunta rakennetaan? Mihin MEIDÄN kauppatieteilijöiden varat sijoitetaan? Minkälaista edunvalvontaa voimme harjoittaa uuden yhdistyneen yliopiston suuntaan? Näihin kysymyksiin TuKY ei ole ottanut kantaa, vaikka mm. ne määräävät sen tulevan kohtalon kaikkein voimakkaimmin.

Muutamassa keskeisessä vaaliteemassani pyrin juuri herättelemään kyltereitä ajattelemaan tätä jo mahdollisesti vuonna 2010 tapahtuvaa mullistusta. Kuinka täynnä Monttu sitten onkaan kun lauma humanisteja opiskelee meillä mahdollisesti sivuaineita? Ja mitä sivuaineita opiskeleekaan? Onko oman entisen TSE:n opiskelijoille tuolloin enää automaattisesti tilaa opetusryhmissä, kun lauma humanoideja ruuhkauttaa kurssit?

Ehkä maalaan piruja seinille – ehkä en. Asioihin on kuitenkin aina viisaampaa vaikuttaa etu-kuin jälkikäteen. Itse olen mainitsemissani luottamustoimissa nähnyt kuinka julmasti ja isolla skaalalla päätöksiä säädetään. Tämän vuoksi TuKY:n ei auta sulkeutua diilaamaan keskenään, vaan ottaa rohkeasti härkää sarvista ja linjata jo tänään mitä uudelta yliopistoyhteistyötä vaadimme.

kirjoittaja on muuten ehdolla turun kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnan vaaleissa

Päivän laskijat: Kemijärvi, Hamina ja Sipoo

2008-01-15T23:19:00.000+03:00

Mielenkiintoinen uutispäivä. Stora Enso ilmoittaa lopullisista lomautuksistaan Kemijärven ja Haminan tehtailla sekä korkein hallinto-oikeus tyrmään Sipoon valituksen kunnan länsiosien liitoksista Helsinkiin. Useimmille suorastaan järkyttäviä uutisia.

Muistan peruskoulun päättäjäispäivänä paperialan amiksien rehvakkaasti suunnanneen ”tienaamaan suuria rahoja”, samalla nauraen meille hölmöille nörteille ketkä valitsivat ”turhan” lukion. Kuka nyt on työtön ja kuka ei? Kuka tällä kertaa nauraa ja kuka itkee? Paperimiesten aika on ohi. Muistan myös 2006 paperialan lakkojen aikaan kuinka kyseiset herrat viettivät ”työpäivää” ottaen aurinkoa baarin terassilla, samalla siemaillen huurteista ammattiliiton piikkiin. Nämä ahneet ukot eivät ansaitse kenenkään sääliä, sillä ovat osaltaan ajaneet itse itsensä kurjaan tilanteeseensa.

Sääliä ei kaipaa myöskään paperiala teollisuuden haarana. 100-vuotta vanhaa, ajastaan jälkeen jäänyttä tuotetta kauppaava ala ei ole (eikä ole ollutkaan yli 25-vuoteen) Suomen teollisuuden ykköstukipilari. Suomen menestys ei ole riippuvainen metsästä, vaikka sen merkitystä on glorifioitu peruskoulun yhteiskuntaopin tunneilta asti jokaisen kansalaisen kalloon. Ala joka kieltäytyy tuottamasta innovaatioita ja lepää laakereillaan ei ansaitse kansakunnan tukea. Ehkä viimein alamme ymmärtää, että mikään paperi ei ole vessapaperia kummempaa.

Ja entäs se Sipoo? Ehkä olemme ottaneet ensimmäisen askeleen pääkaupunkiseudun Nurmijärveläistymisen pysäyttämisessä. Ehkäpä joskus tulevaisuudessa kuntarajoja voidaan laajemminkin piirtää talouden ehdoin jättämällä huomiotta tyhjänpäiväinen kotiseuturakkauteen perustuva takahikiä romantiikka, joka niin vahvasti leimaa suomalaista kunnallispolitiikkaa.

Happy Old Year

2008-01-02T00:38:00.000+03:00

Vuoden vaihtumiset ovat jälleen vietetty railakkaissa tunnelmissa. Herätessäni aamulla uuteen vuoteen vakava morkkis iski sen vuoksi, miten edellinen vuosi tuli lopetettua aamuyön pikkutunneilla. Toisaalta ehkä kuluva vuosi on asiallista lyödä rankasti kerralla poikki ja huuhdella vuoden turhat murheet ja patoutumat rehellisesti alas.

Miksi oikeastaan varsinkaan vuoden ensimmäisenä päivänä pitäisi katua edellisen illan tekemisiään? Nehän tulivat juuri jätettyä edellisen vuoden puolelle! Kaikki on nollattu - aika aloittaa uudestaan puhtaalta pöydältä. Nollaanko tulevana vuonna yhtä harvoin kuin edellisenä (eli n. kerran vuodessa)? Valitsenko seuraavana vuonna kenties Forten yökerhoa uskottavampia paikkoja lähteä jatkoille?

Ehken sittenkään. Tyhmyyksiä tulee tehtyä ja niitä ei onneksi tarvitse muistella paljoa vanhan viskin makuista darra-aamua pidempään. Seuraavan kerran kun eksyn johonkin Forten tanssilattian tapaiseen, edelliskerrasta varoittavat muistot ovat jo autuaasti unohtuneet.

2008

2007-12-30T13:25:00.000+03:00

Mennyttä on aina kivaa ja erityisen helppoa penkoa. Tulevaisuuden penkominen on aina paljon vaikeampaa – vääräksi osoittautuneet ennustukset ovat vähintäänkin noloja, itse kullekin kuka milloinkin ennustajaeukkoa rohkenee leikkiä.

Suuren fakiirin on siis aika kurkistaa kristallipalloon ja katsoa millaisena tuleva vuosi näyttäytyy. Uusivuosi alkaa ainakin leudossa säässä, siitä pitää media huolen. Ilmastonmuutoskeskustelu tulee kulkemaan samaa, mittasuhteiltaan jopa hupaisaksi karannutta rataansa kuten tähänkin saakka. Vaikka alkuvuodesta koettaisiinkin huikeat paukkupakkaset, johtuu sekin varmaan nykylogiikalla ilmaston lämpenemisestä.

Kristallipallossa näkyy myös sumeasti uusi kohujulkkis. Kuka? Sitä pallo ei vielä näytä, mutta varmasti jonkun on täytettävä takavuoden (ja vuosien), Susan Kurosten, Matti Nykästen, Jere Karalahtien yms. kyseenalaisten nimien jättämä aukko. Onko hän kenties Vesa Keskinen? Vai seuraako Tero Pitkämäki monia surullisen kuuluisia urheilijoita ja ratkeaa ryyppäämään? Mokaako pääministeri (jälleen) naisten kanssa?

Ensi vuonna opiskelijaa yritetään varmasti pitää yhtä köyhänä, ainakin laadullisesti kuin menneenäkin vuonna. Opintoraha toki nousee, mutta samalla alkoholiveron nousu nostaa opiskelijoille elintärkeän runsaasti kulutetun elintarvikkeen hintaa, joka ilman muuta palauttaa korotetun rahasumman takaisin valtion pohjattomaan kirstuun.

Mitä vielä? Maailmanrauha ainakin antaa odottaa itseään ensivuoden. Jeesuksen toista tulemista saadaan myös vielä venailla (eikös Jepen pitänyt jo ilmaantua uudestaan vuosituhannen vaihteessa?). Elviskin varmaan tekee come backin ennen Jeppeä. Tuoppi sille kuka kuluvan vuoden aikana kumoaa kristallipalloni esittämiäni ennusteita. Kaksi sille joka osoittaa Elviksen elävän.

We wish you a merry New Year

Entäs jos?

2007-11-29T23:39:00.000+03:00

Kokoomusnuorten väistyvä puheenjohtaja Tuomas Nurmela palasi Rovaniemellä järjestetyssä Kokoomuksen nuortenliiton 74. liittokokouksessa pitämässä puheessaan ajassa neljä vuotta taaksepäin, jolloin ks. herra kamppaili Kokoomusnuorten johtopaikasta. Puhe kuten jäähyväispuheet yleensä oli kuluneen ajan muistelua ja sen pohdiskelua, mitä miehelle itselleen sekä pyörittämälleen lafkalle kuluneet neljä vuotta olivat merkinneet.

Tuomaksen jäähyväishaikailuja kuunnellessani mietin löytyykö itseltäni mitään kiinnekohtaa viimeisten vuosien ajalta, joka olisi voimakkaasti ohjannut elämääni. Nurmelan Tuomakselle taitekohta oli 2003 liittokokouksessa valinta KNL:n puheenjohtajaksi, itselleni se oli vuotta myöhemmin järjestetyt kunnallisvaalit.

Kyseisissä vaaleissa olin ehdolla Kouvolassa Kokoomuksen listoilla ja polkaisin kohtuullisen n. 70 äänen potin raastavan vaalityön jälkeen. Valitettavasti ääniä oli kymmenisen liian vähän läpimenoon. Tappio oli nousukiidossa olleelle nuorelle klopille kova paikka. Oikeastaan en ollut koskaan ajatellut tappiota edes mahdollisuutena, varsinkin sen jälkeen kun pitkin vuotta oli saanut poseerailla ja päteä paikallisissa lehdissä ja osallistua kaikenmoisiin vaalijuhliin ym. kissanristiäisiin.

Samana syksynä loppui myös vuoden mittainen pestini paikallisen nuorisovaltuuston tiedotusvastaavana, jonka päälle vielä tyttöystäväkin lähti lätkimään. Elämääni yli vuoden hallinnut nuorisopolitikointi näytti tulleen tiensä päähän. Aika oli todella oikea itsetutkiskelulle, sillä nuoren abiturientin elämä oli vastoinkäymisten seurauksena valumassa pitkälti masentuneen dokailun ja rellestämisen puolelle. Kebabtiskien krapulajonoissa vietetyt aamuyöt tuntuivat seuraavan toisiaan. Sitten iskivät opiskelupaikan haku, kirjoitukset ja ensimmäisen kerran elämässäni aktiivisesti aloitettu liikunta, jotka täyttivät politiikan poissaolon elämääni jättämäni tyhjiön.

Entä jos olisin päässyt valtuustoon? Kirjoituksiin ja pääsykokeisiin ei seuraavana keväänä varmasti olisi riittänyt puhtia panostaa. Olisin varmaan jossakin Kouvolan berberissä, todennäköisesti AMK:ssa kirjoilla, tehden töikseni hanttihommia, mutta poliittista meriittiä ainakin riittäisi ja sekös lämmittäisi itsekeskeisen egoilijan mieltä. Olisinko kuitenkaan onnellinen?

Tuskinpa mies joka elämänsä halusi muuttaa pois Kouvolasta sinne kuului. Kunnallisvaalit antoivat juuri oikean negatiivisen, mutta omalla tavallaan kannustavan signaalin kääntää koko paikkakunnalle selkänsä. Kuinka monta loistotyyppiä joihin Turussa olen törmännyt olisivat jääneet näkemättä? Heitä eivät Kouvolan pummit korvaa. Mitä olisin Kouvolassa tehnyt elääkseni? Miettinyt varmaan miten tuhlaan elämääni jossain AMK:ssa tai kortistossa?

Nurmelan Tuomas ei hurjemmin katunut neljän vuoden aikana kerryttämiään liikakiloja, verratessaan niitä kaikkeen mitä puheenjohtajana kulunut aika oli hänelle antanut. Minäkään en rupea katumaan tekemisiäni tuon Kouvolassa koetun vaalien taitekohdan jälkeen. Ehkä myös ne joita ei onnistanut tai ne joille vaihtoehtoisesti onnetar hymyili 23.-25.11.2007 välisenä aikana voivat vuosien kuluttua todeta kaiken lopulta kääntyneen oikein (tai väärin?). Asioita ei voida katsoa puolueettomasti, ennen kuin tarpeeksi aikaa on kulunut ja tunteiden kuohu laskeutunut.

Kahden vuoden kuluttua mietitään uudestaan syntyjä syviä

Suomi on huono maa

2007-11-10T12:43:00.000+03:00

Koin pienimuotoisen kulttuurishokin vieraillessani Tukholmassa marraskuun ensimmäisenä viikonloppuna. Olin asennoitunut Ruotsalaisiin stereotypisen suomalaisesti – pidin heitä lähinnä harmittoman naurettavana väkenä, joiden kummallisuuksille on hauskaa mennä naureskelemaan. En tiedä oliko Tukholma todella muuttunut sitten parin vuoden takaisen viime visiitin, mutta sain varsin pian huomata ettei kaupungissa tai sen asukkaissa ollut juuri mitään naurettavaa.

Hurrit olivat jopa stereotyppisen hyvin pukeutuneita, hyvässä kunnossa ja ystävällisiä. Pummit ja juopot loistivat poissaolollaan. Ainoa naurunaihe koko reissulla olivat juntit suomalaiset, joille tuotti vaikeuksia jopa kulkea läpi bussiaseman liukuovista. Nämä pöhöttyneen näköiset tankerot olivat kuin jotain korvesta pöllähtäneitä metsänpeikkoja - eksyneinä aivan väärään paikkaan. Puhumattomuudessaan, verhottuna karuihin tuulipukuihin, näitä olentoja olisi voinut pitää sukupuuttoon kuolleiksi luultuina neandertalilaisina.

Suomalaiset uskovat vahvasti myyttiin, jonka mukaan Suomi on erityinen maa, johon syntyminen on lottovoitto. Suomi on maantieteellisesti eristyneenä paikkana myös otollinen ympäristö kyseisen kaltaisen myytin säilymiselle. Kun rajanaapureina on ikuisuuden ollut Viron tai Venäjän kaltaisia paikkoja, on helppo kuvitella, että metsänpeikkojen kansoittama maa on esimerkillinen onnela, esimerkiksi sillä perusteella, että täällä alkoholisoituneinkin juoppo pääsee hoidattamaan maksakirroosiaan ilmaisen julkisen terveydenhoidon piiriin.

Joskus onnelan illuusio kuitenkin särkyy ja ihmiset ehkä pieneksi ohikiitäväksi hetkeksi tajuavat, että Suomi on huono paikka asua ja elää.

P.S. Taidan muuttaa isona Australiaan surffailemaan

Maistuisiko Hare Krishna keksi

2007-10-02T19:15:00.000+03:00

Eilen (1. lokakuuta) ostoksilla käydessäni jäin Turun kävelykadulla feissareiden – noiden ympärivuotisten palkollisten maailmanparantajien uhriksi. Oletin että nämä epäilyttävät oranssikaapuiset jampat ymmärtäisivät jättää minut painavine kauppakasseineni rauhaan, mutta eivätkös ne penteleet iskeneet kiinni avuttomaan kapitalistiin. Reaktioni oli tietysti varsin tyly ja yritin livetä paikalta karkuun, jotten olisi joutunut jakamaan miekkosten intoa halata maailmaa.

Tyypit tarjosivatkin kuitenkin pussillista keksiä ja siitäkös riemastuin – oikeasti, vihdoin näiltäkin joka paikan kerjäläisiltä saa jotain! Kaappasin nyytin, kiitin kovasti ja lipesin paikalta, jotten joutuisi enempää kuuntelemaan jorinoita sielunvaelluksista yms. kauhutarinoista. Kovasti perään koettivat vielä pyytää jotain lahjoitusta luostarilleen tai mikälie temppelin hökötykselleen (jossainhan niidenkin täytyy pilveä kai polttaa?). Kyseiset kaverit olivat siis Hare Krishnoja – mihin mokomat muka edes mammonaa kaipaavat?

Paikalta livettyäni iski kyllä oikeasti huono omatunto – kaverit sentään lahjoittivat jotain ja liukenin vauhdilla pois, ilman että olisin edes kommentoinut niille mitään yleistä liirum-laarumia & ”hyvää päivänjatkoa”. Toisaalta saamani ”Hare Krishna, erinomaiset Carobkeksit” olivat vanhentuneet jo 27.9 eli feissaajan nilkit taisivat vain jakaa pois nurkistaan ylimääräisiä viimevuotisia korppuja, jotka eivät varmaan ole kelvanneet edes kunnon nälkiintyneille ituhipeille. Eivätkä nämä nyt niin erinomaisilta edes maistu – perus suklaakeksi peittoaa mennen tullen pahvisen krishnan maun. Näillä muruilla ei kyllä vielä saada ihmisiä nirvanaan. Jakaisivat seuraavaksi vaikka viinaa – toimisi varmaan Suomen oloissa aika tehokkaana sisäänheittäjänä kyseiseen lahkoon…

Paavo väärässä

2007-09-17T20:05:00.000+03:00

Väyrynen on jälleen antanut viiltävän älynsä sivaltaa. Herra tyrmää Keskustan verkkolehti Apilan haastattelussa (16.09) työperäisen maahanmuuton. Paavon mielestä järkevämpää olisi siirtää työ jolle ei ole tekijöitä suomesta ulkomaille, kuin kannustaa työperäistä maahanmuuttoa työntekijävajeen korjaamiseksi.

Tällä logiikalla voidaankin varmaan vaikka sitten alkaa paketoida telakoita ja siirtää suomalainen huippuosaamista vaativa laivanrakennusteollisuus Puolaan, kun ei puolalaista duunaria kannata Suomeen houkutella. Työskentelevät maahanmuuttajat kun tunnetusti aiheuttavat vaikka sun mitä ongelmia, esimerkiksi maksamalla veronsa tai osallistumalla kansantuloa lisäävään kulutukseen. Saman tien voidaan sitten purkaa Nokian tehtaatkin, kun ei suomalaisia osaajia riitä puhelimien suunnittelu ja koodaustehtäviin.

Olisi myös varsin hauska tietää kenet ja millä keinoin Väyrynen aikoo pistää hoitamaan oikeat ”paskaduunit” ? Jos ei ketään kiinnosta nytkään luututa lattioita, niin kuinka paljon siitä kiinnostuneita löytyisi sen jälkeen jos työperäistä maahanmuuttoa rajoitettaisiin? Mitenkähän Väyrynen meinaa siirtää siivoamisen ulkomaille? Tai terveydenhoidon? Tai roskakuskit? Jos yhtä älykkään terävät sivallukset miehen suunnalta jatkuvat, ehkä saamme siihenkin pian vastauksen…

sarjassa arvostellaan ministeri Paavo Väyrystä

Digiaika pimentää mummojen televisiot

2007-09-01T21:53:00.000+03:00

”Television siirtyessä tänään digiaikaan, pimenee samalla monen vastaanotin”. Tämän tutun sanoman on voinut varmasti lukea maan jokaisen lehden otsikoista jo viikon ajan. Analogisen television pimentäminen on hieno edistysaskel ennen kaikkea siksi, että se merkitsee päätöksentekoa, jota ei tehdä hitaimpien vastarannankiiskien ehdoilla, vaan niiden, joilla on halu edistykseen ja valmiudet muutokseen.

Liian usein päätöksiä tosin tehdään muutoksen vastustajien ja heikkojen ehdoin. Moottoriteitä ei voida rakentaa, kun reitille sattuu kulttuurihistoriallisesti ”arvokas” lato, uutta tekniikkaa ei oteta käyttöön, sillä aina löytyy joku tyhmä joka ei sitä opi käyttämään, opetussuunnitelmia ei uudisteta, kun ”hitaammat” oppijat on otettava huomioon yms... Edistystä ei tapahdu tarpeeksi vauhdikkaasti, jos joka käänteessä odotetaan hitaimpia. Nykyisessä globaalissa maailmassa koko kansakunnan pitää olla liukas kuin luotijuna, menestyäkseen armottomassa kilpailussa.

Digiaikaan siirtyminen on kova opetus muutosta vastustaville – erityisesti vanhemmille ikäluokille, jotka ovat tottuneet siihen, että heidän ei täydy koskaan taipua minkäänlaiseen muutokseen– ei ainakaan kenenkään toisen ehdoilla. Nykymaailman tahti vie eteenpäin, eikä odota yksinäistä huopaajaa. Ikääntyvä ihminenkin joutuu vihdoin lunastamaan paikkansa ”seniorikansalaisena” pysyttelemällä kehityksen kelkassa - vaihtoehtona on alentuminen kyydistä pudonnen kuppaisen ”vanhuksen” rooliin. Digiaika on parhaimmillaan päätöksiä uudistushaluisten ja erityisesti nuorten ehdoin.

Paavo väärässä

2007-08-23T22:09:00.000+03:00

On se vaan outoa miten nopeasti Väyrysen Paavon kaltainen kokenut ministeri kääntää takkia. Nyt ”Pave” on innostunut arvostelemaan Ruotsin vaatimuksia EU:lle tiukentaa linjaa Venäjän puutullikiistassa (Kauppalehti 22.08.2007). Paven mukaan moiseen tiukennukseen ei ole tarvetta, sillä EU on hänen mukaansa ajanut asiaa jo aivan tarpeeksi ponnekkaasti.

Hetkinen? Mistä asti Paavo on puolustanut EU:n mitään tekemisiä? Herrahan on surullisen kuuluisa nimenomaan EU vastaisuudestaan – kaikki vähänkään politiikkaa seuraavathan muistavat Väyrysen EU jäsenyyttä vastustavat maratonpuheet eduskunnassa 90-luvun alussa, tai miehen vuodet europarlamentissa, jotka kuluivat EU:n parjaamiseen. Eipä taidettu tuolloin kuulla montaa myönteistä lauseen puolikastakaan EU:sta.

Mutta mikä on mieheen mennyt, kun yhtäkkiä uberhirviö, talonpojantappaja ja ties mikä muu antikristus EU, onkin tehnyt jotain oikein? Kyse taitaa olla jälleen kerran pienen miehen oman egon boostailusta. Onhan se kiva kerätä irtopisteitä arvostelemalla jotain säälittäviä ulkomaalaisia (hurreja), koska riski saada negatiivista feedbackia on olematon, sillä länsinaapurin mediaa tuskin liikuttaa hirveästi jonkun kälyisen suomalaisen lapinjäärän mielipiteet jostakin niinkin ”mediaseksikkäästä” kuin puutullit. Suomessa sen sijaan tällaisilla pienillä ulostuloilla on varmaan hauska brassailla – varsinkin jos sattuu olemaan Paavo Väyrynen, joka ei turhan usein taida koreilla otsikoissa millään tavalla positiivisessa mielessä.

sarjassa arvostellaan ministeri Paavo Väyrystä

Nössöjä työssään

2007-08-20T20:49:00.000+03:00

Sairaanhoitajat – nuo koko kansan underdogeiksi alistuvat pitävät vaihteeksi kovaa meteliä itsestään. Puusta katsoen vaikuttaa perin ihmeelliseltä, miten kenenkään pitää alistua niinkin kurjaan asemaan kuin sairaanhoitajien, eli elämään kelvottomalla palkalla, epäinhimillisillä työehdoilla koulutusta vastaavassa työssään.

Toisaalta sairaanhoitajien toimintaa seuratessa asia ei vaikuta enää lainkaan niin oudolta. Hoitsut eivät osaa vaatia, eivätkä sanoa ei. Seuraamani lehden (TS) yleisönosastolla eräskin hoitsu itkee sitä, että kaikki työpäivän tauot kuluvat ylimääräisten työasioiden hoitamiseen. Muualla taas joku vastavalmistunut hoitaja poraa, koska joutuu hoitamaan lähes joka viikonlopun viikonloppuvuorot ja vielä kaupan päälle ylimääräisiä iltavuoroja.

Kuka terve työtekijä moiseen suostuu? Töissähän toimitaan niin kuin työsopimuksessa seisoo. Taot taukoina, eikä työnä, oikeat määrät vapaita jne, oli potilaita jonossa sitten kuinka paljon tahansa. Käskepä esimerkiksi paperimies työskentelemään kahvitauolla ja pian on koko tehdas lakossa. Hoitsujen ja yleensä koko terveydenhuoltohenkilöstön ongelma tuntuu olevan juuri se, että kiltisti hyväksytään ja tehdään kaikki se mitä käsketään, eikä mitään uskalleta kyseenalaistaa.

Suomalainen työmarkkinajärjestelmä ei valitettavasti pysy pystyssä eri ammattiryhmien keskinäisellä solidaarisuudella, vaan toisten ryhmien häikäilemättömällä omien etujen ajamisella toisten kustannuksella. Maailma on ilkeä paikka ja kaikki eivät ikävä kyllä ole samassa veneessä. Hoitajien avuksi eivät voi olla muut kuin hoitajat itse.

Mediassa inistään kovasti siitä, että hoitajien työtä ei tehdä enää millään ”Florence Nightingale” hyväntekeväisyysmentaliteetilla, mutta hoitsujen lammasmainen alistuminen epäreiluihin käytäntöihin kielii jotain vallan muuta – aivan kuin työtä kuitenkin tehtäisiin hyväntekeväisyysmentaliteetilla. Lähes millä tahansa muulla alalla työntekijät olisivat jo osanneet äänestää jaloillaan tilanteen muututtua nykyisen kaltaiseksi. Hoitajat vain valitettavasti taitavat olla luonteeltaan liian lampaita ja lampaat tunnetusti eivät uskalla poiketa omille teilleen laumansa matkasta.

69% miestä

2007-08-01T23:00:00.000+03:00

Olen siis Hesarin uusimmat testin http://www2.hs.fi/extrat/hsfi/omaelama/sukupuolitesti/ mukaan osuvasti 69%:sti mies. Miehisiin puoliini luetaan testin mukaan mm. vähintään (hurjien!) kolmen leuan veto, kun taas minun tulisi kokea olevani varsin epämiehekäs esimerkiksi sen vuoksi etten ole eläissäni käyttänyt moottorisahaa tai, että olen jopa valinnut kämppääni verhot itse. Naisten touhuksi todennäköisesti lasketaan testin mukaan myös viimeisen käyttöpäivämäärän tarkistaminen ostamistaan elintarvikkeista (tosimies nääs varmaan syö pilaantunutta ruokaa ja paskoo seuraavan viikon ripulia)
Siitä vain sitten jokainen testaamaan todellista sukupuoltaan – ties vaikka löytäisi itsestään piilevän transun.

Hesen pikaruokala

2007-07-25T21:47:00.000+03:00

Pääsin tänään nauttimaan pitkästä aikaa opiskelijaruokaa. Paikka jossa sain kokea tämän elämyksen oli Helsingin kauppakorkeakoulu http://www.hse.fi/ (vääntyy helposti lausuttaessa muotoon H(e)se ), eli siis toisin sanoen Turun kauppakorkeakoulun http://www.tse.fi/ ”pikkuveli”laitos Helsingissä. Tarkemmin sanottuna ruokailu tapahtui ”mielikuvituksellisesti” Raflaksi nimetyssä koulun ravintolassa.

Täytyy kyllä myöntää, että Helsingin pikaruokalassa ollaan onnistuttu paremmin muonituksen kilpailuttamisessa kuin Turussa. Normaaleja pääruokalajeja löytyy kolmea sorttia, minkä lisäksi rahakkaille on normaali kalliimpi pihvilounas ja ruohonsyöjille kasvisvaihtoehto. Myönnettäköön, että lankesin itse kasvisvaihtoehtoon, joka sattui olemaan currytofua, sillä normaalit pääruuat olivat linjalla nakkikastike, tai yksi tortilla. Kasvisvaihtoehdon hinta tosin oli reilut 1,65€, millä saa mättää keinotekoista soijaproteiinia niin paljon kuin jaksaa.

Salaatit sekä leipäpöydät osoittautuivat varsin saman tasoisiksi kuin Turun kauppakorkean ruokalassa Montussa – leipää oli montaa sorttia, jopa tuoretta sellaista ja salaattiin löytyi vieläpä oliiveja ja sieniä. Tämä pieni yksityiskohta piristi suuresti omituista makuani.

Ruokalaa lukuun ottamatta ”stadin kauppis” vaikutti tosin huomattavasti enemmän burgerilta kuin Turun. Koulun kuuluisa rakennus on varsin selvästi ajan hampaan nakertama – keltainen perustiilipalikka ei vaan millään yllä samaan businesstyyliin kuin Turun kauppakorkean tyylikkäästi rempattu päärakennus. Sen sijaan kylterit ovat Helsingin visiitin perusteella paikkakunnasta riippumatta universaalisti saman näköisiä, ehkä jopa pelottavalla tavalla. Vaikka olen itsekin syyllistynyt ajoittain näyttämään kyseisen laitoksen stereotypiseltä fruittaripelleltä – oli olo Helsingin kauppakorkeakoulussa kuitenkin vähän kuin rumalla ankanpoikasella - sen verran monta Lacoste merkkiä sattui vastaan. Burberryyn pukeutujia en sentään onneksi kohdannut.

Kelluva kaupunki

2007-07-20T17:41:00.000+03:00

Tutustuin tässä taannoin matkaoppaita selailtuani Dubaihin, joka yllätti varsin ylivertaisin yleissivistykseni täydellisesti. Happamaksi rättipää rääsyläksi kuvittelemani kaupunki osoittautuikin dynaamiseksi, todella kansainväliseksi keskukseksi. Kyseinen arabilandia sattuu olemaan paljon muutakin kuin vain telttapukuisia naisia ja liehuvia risupartoja vilisevä takapajula.

Dubai ei ole profiloitunut pelkästään öljyä pumppaavien upporikkaiden arabisheikkien keitaaksi, vaan siitä on hyvää vauhtia kehittymässä yksi kansainvälisen turismin loistavimpia jalokiviä. Paikallisilla rahaa riittää ja sitä myös käytetään ennennäkemättömällä tavalla – Dubai laajenee hyvää vauhtia kuivalta aavikolta, keskelle Persianlahden aavaa ulappaa. Kaupunkia siis rakennetaan kirjaimellisesti vetten päälle.

Yhdysvalloissa koulutuksensa saaneen Dubain sheikin kunnianhimoinen suunnitelma on muuttaa kaupunki kelluvaksi merelliseksi keitaaksi. Persianlahden pölyiselle rannikolle nousee pikavauhtia useita keinotekoisia palmun muotoon rakentuvia saaria ja laguuneita, jotka pinta-alaltaan vastaavat Manhattanin kokoluokkaa.

Kaikki merellinen on tosi pop maailman rikkaiden keskuudessa tätä nykyä. Mökki tai luksus villa meren rannalla on tosi must ja purjehdus, puhumattakaan sukelluksesta kuuluu porvaripoikien suosikkiharrastuksiin. Tätä taustaa vasten on helppo ymmärtää Dubain hinku merelle. Öljytulojen ehtyessä kaupunki toivoo loputonta virtaa maailman rahakkaita lillumaan jättimäisille ökykeitailleen.

Dubain mammuttiprojekti sai pohtimaan myös Suomen Turun valtteja menestykseen. Merellisenä markkinoitu kaupunki ei valitettavasti oikeasti vaikuta helposti kovinkaan merelliseltä. Siinä missä kaupunki voisi ulottua nauhamaisesti saaristoon, se kurottautuukin lähes joka suunnalta vain ankeaan sisämaahan. Idässä pääkaupunkiseudulla meren voima on ymmärretty hyödyntää – Helsinki lilluu niemellään kauttaaltaan meren ympäröimänä. Pääkaupunki myös jatkuvasti työntyy ahnaasti aaltoihin – luksus kaupunginosia syntyy rannoille kuin sieniä sateella.

Turkukin voisi rohkeasti toteuttaa merellistä ideaansa ja ottaa ulapan omakseen. Eikös se vaan olisi hulppeaa, kun Airistolle nousisi Dubaista apinoidusti suomalaisittain vaikkapa tammen muotoon väännetty keinotekoinen laguuni ja pari lasipalatsia – Eiks jeh?

Ikävä kyllä Turkuun tuskin koskaan rakentuu merellistä paratiisia, kun jo niinkin banaali projekti kuin toriparkki aiheuttaa ylitsepääsemätöntä vääntöä. Mitä nyt luonnonsuojelijatkin & muut ekoterroristit sanoisivat jos parhaat rantatontit kaavoitettaisiin hyötykäyttöön? Eiköhän suunnitelmien tieltä löytyisi vähintään pari tuntematonta lintu & liito-orava lajia ja ehkäpä muutama saimaannorppakin.

Sipoo lihoiksi

2007-06-28T21:59:00.001+03:00

Suomen kuntarakenteen uudistaminen harppasi tänään kerralla valovuoden eteenpäin, vaikka moni ei asiaa tahdo niin nähdäkään. Sekä Sipoon pilkkomisen vastustajat ja puolustajat kieltäytyvät näkemästä tehtyä päätöstä merkittävän hyödyllisenä. Puolustajat eivät uskalla myöntää päätöksen toimimista merkittävänä ennakkotapauksena, kun taas vastustajat luonnollisesti eivät näe mitään merkittävän hyvää suurille kunnille avautuvasta entistä helpommasta väylästä kasvaa pilkkomalla pikkupitäjiä.

Totuus on, että Suomen agraari perinteeseen nojaava kuntaverkosto ei ole minkään nykyaikaisen mittarin mukaan järkeenkäypä. Korkeintaan nykyinen tilkkutäkki hyödyttää säälittäviä kotiseuturomantikkoja, jotka vielä 2000-luvullakin tarraavat kaihoisasti kiinni omaan rakkaaseen takahikiäänsä.

Ylen tv-uutisissa liitosta vastustavat Sipoolaiset perustelivat mielipiteitään pelkästään tunnepohjalta sekä puhtaalla mutuilulla. Onneksi suomessa ollaan tehdyn päätöksen myötä viimein edes hitusen pääsemässä irti kotiseutu- ja maalaisromantiikan ehdoilla toteutettavasta asutuskeskussuunnittelusta. Tälle vuosituhannelle ei kuulu ajattelu, jossa keskiaikaisia tehottomia rakenteita on lupa ylläpitää vain sillä perusteella, että Maukka Maalaisjuntista on ”kivempi” olla kirjoilla kunnassa Bönde kuin kaupungissa Stadi.

Varokaa vain landet, Helsinki tulee ja puree! Ehkäpä oma kotipaikkani Turkukin nappaa vielä jonain erittäin kauniina päivänä makoisan viipaleen Kaarinaa ja miksei Lietoa tahi Raisiotakin? Samaan malliin maistuu varmaan monelle muullekin kaupungille pala landea.

P.S. Kaikkien maaseudun eläjien itsenäisyyden puolustaja, Väyrysen Paavo oli tietenkin eturivissä vastustamassa hyvää päätöstä sen toisen kuivan patun (Mauri Pekkarinen) tukena. Milloin kuulemme mieheltä jotain järkevää?

Vitutuksen multihuipennus Osa 1. – Gillette

2007-06-27T17:08:00.000+03:00

Milloin keksitään partahöylä joka ei vie puolta leukaa mennessään? Gillette ei ainakaan juuri helpota liiallisesta parrankasvusta kärsivän miehen oloa. Unenpöpperöisen aamun piristää varmasti vihlova ja verta tihkuva leuka, joka on varmasti esteettisestikin erittäin sexy ja kaunis katsella. Leuka verillä on myös aina yhtä hauska aloittaa työ tai koulupäivä ihmisten ihmetellessä, onko poika kenties kokeillut juustohöylää nasseensa.

Mulla on varmaan kohta joku tappava tulehdus naamakarvoituksessa, sen verran reikäjuustoa se on useana aamuna muistuttanut, kiitos Gilletten. Mä alan pikku hiljaa ymmärtää ählämejä. Välillä tuntuu, että liuhuvan risuparran kasvattaminen pitäisi olla kaikkien äijien oikeus, Gilletestä ja niiden partahöylistä kärsimisen sijaan.

Paavo tahtoo puhua

2007-06-11T13:33:00.000+03:00

On se kumma kun hallituksessa ei enää keskustella valittaa Väyrysen Paavo(HS 11.06.2007). Mutta onko miehellä itsellään varaa vaatia keskustelevampaa hallituskulttuuria? En kyllä muista mokoman omahyväisen lapinjäärän koskaan keskustelleen mistään, ellei yksinpuhelua tai vaatimista sitten lasketa keskusteluksi.

Ehkä aika on ajanut lopulta ohi vanhasta politiikan sammakosta. Ennen meillä oli näitä jos jonkinmoisia vaatijoita oikein jonoksi asti. Oli Kekkonen ja Vennamo ja tietenkin….Väyrynen. Viimeksi mainitulla olo nykyhallituksessa on varmaan kuin dinosauruksella museossa. Tämä dinosaurus ei osaa vain olla hiljaa kuten normaalin fossiilin kuuluisi.

Onneksi ajat ovat muuttuneet sitten suurten hirmuliskojen aikojen, jolloin päättäjät olivat yksinvaltaisia, yksinpuhelua sekä itsetärkeilyä harrastavia ”kuninkaita”, joita ei käynyt hullujen saati herrojen kyseenalaistaminen. Nykyinen media palauttaa onneksi mokomat tärkeilijät nopeasti takaisin maan pinnalle. Väyryselle on varmasti dramaattista huomata, ettei ketään kiinnosta hänen itsekeskeinen höpinänsä.

Nykymedian ja päättäjien kiinnostuksen herättämiseksi on kyettävä vuoropuheluun tai oltava edes hitusen mediaseksikäs. Paavomaiset ”vaatijat” saavat aikaan lähinnä säälinsekaista huvittuneisuutta. Paavon kaltainen menneen talven fossiili tuskin kykenee saamaan huomiota edes kohusuhteilla toisin kuin eräät vanhat ja vilkkaat jäärät. Ja yleisesti tunnettuahan on, että itsekeskeisille pikkupolitiikoille huomiotta jääminen on kuolemaakin pahempi kohtalo…

Löydä kesän kuumimmat kebabit

2007-06-07T09:53:00.000+03:00

Kesän tullen lehdet julkaiset kaikenkarvaisia kesävinkkejä ja oppaita miten ja missä suvea kannattaa tuhlata. Itse olen tosin oppinut luottamaan lähes ainoana lähteenä menopaikkaa valitessani Vapaa-aikavirastoon ( www.vapaa-aikavirasto.com ), josta parhaimmat (ja miksei huonoimmat) syöttölät ja juottolat löytyvät.

Ks. sivusto on varmasti maan kattavin, paras ja ennen kaikkea demokraattisin baari- ja raflaopas. Kun useat sadat elleivät jopa tuhannet ihmiset saavat arvostella valitsemiaan syöttölöitä ja juottoloita, eivät arvostelutulosten keskiarvot voi antaa kovin väärää kuvaa. Sivuston gourmet keitaaksi ilmoittama paikka mitä todennäköisimmin myös täyttää keskiverron herkkusuun vaatimukset ja räkäiseksi haukuttu kuppila myös mitä todennäköisimmin myy juuri sitä laimeinta bisseä. Numerot eivät valehtele, sillä kuka vain saa arvostella sekä purkaa omia patoutumiaan huonoksi katsomiaan puljuja kohtaan. Jouduitko kenties sikaniskan testosteronijyrän poken ulos heittämäksi? Löytyikö keitostasi se kuuluisa kärpänen vai jotain ihan muuta? Jaa kokemasi vääryys ja dissataan yhdessä kyseistä murjua…

Kokeeksi selailin vanhan kotipaikkakuntani baaritarjontaa ja huomasin maan räkäisimmäksi lihatiskiksi aikoinaan julistamani baarin saaneenkeksiarvokseen huimat kaksi ja puoli tähteä. Varsin reilu arvio, sillä kai lutuisille lihatiskeillekin löytyy aina omanlaisensa kävijät (25v. AMIKSET pokaa alle 18v. pikkukissoja), jotka uskaltavat lahjoittaa paikalle yli sen yhden tähden. Suuresti kammoksumani kebab ravintola samalta paikkakunnalta on napannut myös ruhtinaalliset kaksi ja puoli tähteä – aika hyvä saavutus paikalta joka tarjoilee ties millä mulatin karvoituksella kuorrutettua pizzaa.

VR- toimii kuin junan vessa – tai sitten ei

2007-05-27T13:33:00.000+03:00

Kiireinen mies koheltaa läpi ruuhkaisen aseman. Junaan pitäisi ehtiä, mutta kantamukset painavat ja aikaa on ruhtinaalliset viisi minuuttia. Jotenkin selviän ajoissa ja helpottuneena lippuluukulle ja pyydän liput lähtevään junaan opiskelija-alennuksella. Mutta mitäs se virkailija vastaakaan? No can do, junassa tilaa enää ensimmäisessä luokassa, muuten koko kiskosukkula on täyteen bookattu.

Siis mitä helvettiä, tuumaan. Kyseessä on tärkein aika (perjantai n. klo 17.00) ja tärkeä rataosuus (Helsinki-Turku), eikä hommaan ole silti varauduttu riittävällä kapasiteetilla. Alistun kohtalooni ja otan paikan, sillä seuraavan junan lähtöön on 1,5 h aikaa ja minun on oltava Åbolandiassa asap. Hintaa kertyy suuntaansa suolaiset 24,8 rahaa opiskelija-alennuksilla – autollakin kulkisi halvemmalla.

Ensimmäiseltä luokalta odotan vähintään pientä luksusta, vaan mitä saankaan? Samanlaisen matkustamon kuin muissakin luokissa ja kaupan päälle lisukkeena kupin kahvia ja kaksi keksiä. Olenko todella joutunut maksamaan mokoman lisähinnan parista kuivasta keksistä? Eikä edes konjakkia kahvin kanssa. Piparia mutustellessani vaunuun pamahtaa Salon kohdalla vielä remuava +15v. poikaporukka, jotka litkivät loppumatkan limuun sekoitettua viinaa ja piristävät kanssamatkustajiaan yleisellä älämölöllä. Kökkö konnari ei tietenkään huomaa juopottelua, mutta sen sijaan itseltäni kysytään kohteliaasti matkalippua kahteen kertaan uudestaan matkan aikana. Laadukasta palvelua? Not.

Kun Suomessa yksityisautoilu on tunnetusti järkyttävä rikos, josta maksetaan kaiken maailmaan haitta/kateusverot, luulisi edes että julkinen liikenne pelaisi kuten se junan vessa, vaan kuinkas onkaan? Varsinkin rautatieliikenne on sidottu kelvottomiin aikatauluihin ja ylikalliisiin biletteihin. Kuka aivoilla varustettu ihminen mokomia hintoja maksaa, jos ei nauti opiskelija-alennusta, kun välillä alennuksienkin kanssa varustetut maksut tuntuvat ryöstöltä? Eikä junan vessakaan toimi kuten ennen – testasin nimittäin tämän pendolinon avaruusajan pönttöä, joka oli sopivasti sanonut oman sopimuksensa irti. Todennäköisesti edellinen asiakas oli lorotellut virtapiireille ja tehnyt siihen oikosulun – mistä kieli kopin junanvessaankin sopimattoman voimakas urean ja ripulin aromi.

Humanistit – nuo yhteiskunnan viholliset numero yksi

2007-05-13T13:42:00.000+03:00

Jos minulta kysyttäisiin vuoden yliopistolla oleilun jälkeen, mikä erottaa yliopistomaailman normaalista maailmasta, tulisivat ensimmäisenä mieleen humanistit. Tuskin löytyy ainoatakaan opiskelijaa kuka olisi välttynyt näiden pirteiden maailmanparantajien kaikkialla läsnä olevasta ”humaaniudesta”

On se vaan piristävää, kun päivästä toiseen joku jaksaa kerätä rahaa Etelä-Amerikan intiaaneille ja löytää vielä tämän jälkeenkin energiaa turkiseläinten puolustamiselle. Tällaiset päivittäiset baskerikansan humaanit purkaukset vielä kestäisi, mutta kun samojen aktivistien syytökset osuvat toisiin opiskelijoihin esimerkiksi näiden nopeampien valmistumisaikojen vuoksi, touhua ei enää sovi ymmärtää. On se vaan perin outoa, kun 10 vuotta filologiaa lukenut (7 vuotta tästä ajasta seisottu Seta:n mielenosoituksissa), kokaiininkäryinen risuparta ei yllättäen saakaan alansa töitä valmistuttuaan.

Eettis-, eko-, etno-, ect.-, humanistisonnan levitys muodostaa vain jäävuorenhuipun ekohumanistisesta elämäntapailmiöstä, taustalta löytyy tietenkin pesunkestävää ”ego”humanismia. Ja nyt tarkoitan egoa isolla E:llä, sillä se tuntuu oleva humanistille se elämää ja kuolemaakin suurempi kysymys. Kyllä oikeustieteiden ylioppilasta tai kylteriäkin helposti haukutaan ulkonäöllä pröystäileväksi pintaliitäjäksi, mutta kaikkein suurimmat roolinvetäjät pesivät humanistisessa tiedekunnassa. Tarkastellessaan koko kirjoa milloin mistäkin rastapää tarhapöllöstä (onkohan niissä rastoissa muuten oikeasti oravanpesä?), perunasäkkiin pukeutuvaan, ilman kenkiä vipeltävään maapallonhalaajaan ei voi kuin kysyä: Jos mokomat naamiaiset eivät ole esittämistä ja egoilua niin mikä sitten? (ja uskokaa pois, sitä perunasäkkikansaa on paljon!)

Ja mitä olisivatkaan kunnon naamiaiset, jos niitä ei laajennettaisi oikein teatteriksi? Usein tielleni osuu kevytkenkäisiä (tai kengättömiä) humanistinalkuja, joilla kuin pönkittääkseen vaikutelmaansa ”ylivertaisesta älykkyydestään”, tuntuu olevan tarve kulkea kirjaimellisesti jatkuvasti nokka kirjassa kiinni. Onpa näitä suurta teatteria vetäviä hörhöjä tavattu kaatosateellakin sontikan alta lukemasta ”Platonin koottuja” ym. kioskikirjallisuutta. Mokoman esittämisen sijaan kyseisen kaltaiset tapaukset voisivat oikeastaan suoraan kirjoittaa otsaansa ”Olen humanisti” niin ei tyhmemmällekään jäisi epäselväksi, mistä kyseisessä näytelmässä on kyse.

Yleistää ei tietenkään saisi, toki varmaan bulkki -humanistisen tiedekunnan opiskelijoista on normaalin taviksen parametreihin juuri ja juuri sopivia. Toisaalta vakaan kokemukseni mukaan, minkä tahansa muun alan stereotypioista on luvallista vittuilla alan opiskelijalle vaikka suoraan päin naamaa. Teekkarithan ovat tunnetusti kaikki erittäin hikisiä nörttejä ja kauppatieteilijän pää on niin täynnä keltaista nestettä, että oikein läikkyy yli, hänen harjoittaessaan itsekeskeistä pintaliitoaan. Niin kauan kuin mokomaa soopaa on yliopistomaailmassa luvallista sylkeä päin toisten naamaa, otan vapaudekseni antaa hieman takaisin, tosin näin ”kiltimmin” sähköisessä muodossa. Enhän vain aiheuttanut kolhuja kenenkään perunasäkkiin pukeutuvan roolinvetäjän eko-egoon?

Darraz

2007-04-26T17:17:00.000+03:00

Vapun alla nuoren miehen (ja miksei naisenkin) tulee tutustuttua oikein läpikotaisin tähän pirteään olotilaan. Jotkut toki taidokkaasti välttelevät tätä ”siunattua tilaa” huolehtimalla nestetasapainonsa kuntoon vapunajan joka aamu, niin ettei edellisillan (tai mahdollisesti koko päivän) keiton kiskominen aiheuta liian hapokasta olotilaa. Itse kuulun niihin, jolta vaan eivät krapularyypyt onnistu ja ainoaksi rankaksi vaihtoehdoksi jää selviäminen.

Darra on siitä tunnetusti hauska olotila, että se tuo väistämättä esiin pääkopan raflaavimmat ja v-mäisimmät ajatukset. Oma tämänaamuinen kankkuinen taipaleeni starttasi kaikkein mukavimmin hermoja raastavasta paikasta, joka sattui tällä kertaa olemaan opiskelijaravintolan jonotus. Luulisi, että tarpeeksi suureksi haasteeksi riittäisi ruuan ja ruokailuvälineiden keräily tarjottimelle kädet vatkaten, mutta miksi ihmeessä sen eteläamerikkalaisen, vaihtari, reppuselkä, vinkuintiaaninkin pitää sattua palloilemaan juuri eteeni samaan jonoon ja kaupan päälle vielä uittamaan lompakkoaan naudanlihakastikkeessani?

Opiskelu on tietysti Kalle-Kankkusessa aivan mielettömän jees. Miten ihmeessä se vuosikurssin happamin tyyppikin, joka tavallisesti näyttää tuplarumalta, onkin tänään darralasien läpi tirkisteltynä suorastaan triplaruma? Vielä kun mörssäri saksankielenmaikka höpöttää kieliopin jargonia pari tuntia poikaraukalle, jonka pää jo valmiiksi pyörii kuin Haminan kaupunki, ollaan jossain vitutus Maximuksen rajamailla.

Ja aivan selvästi sekin raja ylitettään. Seuraavat kaksi tuntia laskentaa saavat katkerasti katumaan eilisillan paheellista huvittelua. Kun krapulainen on pari tuntia kehittänyt aivot mutkalle solmivaa päänsärkyä kustannuslaskennan stratosfäärisiä lukuja seuraten samaan tahtiin, kun typerä vieruskaveri maiskuttaa omahyväisesti Caffe Latteaan, tulee vannottua pyhästi olematta koskaan enää koskematta ”viisaiden juomiin”. Opiskelijoiden jouluksikin nimitetty juhla on tosin käynnistymässä ja jokainen voi siitä varsin pitkälle päätellä kuinka kauan tämän krapulaisen nuorenmiehen nenänvalkaisukuuri kestää.

Ilmastonmuutoksen kourissa

2007-04-16T23:52:00.000+03:00

Ilmastonmuutos iski sitten viikonloppuna täydellä voimaallaan ja eipä sen vaikutukselta itsekään tullut juuri vältyttyä. Pouta ja kauttaan aloittelevat Aurajokirannan anniskelulaivat vetivät nuortamiestä huomattavasti voimakkaammin puoleensa kuin pölyttyneet laskentatoimen katetuottolaskelmat.

Valitettavasti ilmastonmuutos oli viikonloppuna iskenyt voimakkaasti moneen muuhunkin suomalaiseen nuorempaan ja vanhempaan väkijuomien ystävään. Helsingissä, Turussa ja Tampereella oli mm. kärrätty putkaan tuplasti enemmän yöelämän sankareita verrattuna normaaleihin viikonloppuihin.

Ilmastonmuutosta on totuttu pitämään kehitysmaiden ongelmana, joka ei juuri pohjolaan ulotu, ei ainakaan negatiivisilta vaikutuksiltaan. Tosin nyt siis viimeistään ilmastonmuutoksen dramaattiset vaikutukset ovat viimeinkin ulottuneet myös Suomeen. Jos kesä pidentyy ja aikaistuu nähdyllä vauhdilla, miten Suomen alkoholiin mieltynyt kansa tulee selviämään ilmastonmuutoksen aiheuttamasta haasteesta. Mahtaako kansantaloudellamme todella olla varaa jopa kuukausia pidempään terassikauteen? (Lämpö taitaa jostain syystä Suomessa ainakin polttaa erityisesti maksaa.)

Uusi hallituksemme on ainakin päättänyt reagoida ripeästi lievittääkseen tällaisia ilmastonmuutoksen tuomia haittoja. Eräänä keinona haittojen torjuntaan on hallitusohjelmaan kirjattu alkoholiverotuksen nosto, niin etteivät kaltaiseni nuoret miehet vain altistuisi ilmastonmuutoksen tuoman pussikalja & terassikauden pidentymisen lisääntyneille ”haitoille”.

Elämän tarkoitus – DUUNIAKO?

2007-04-11T22:36:00.000+03:00

Tänään kilahti luurista ilmoitus siitä, että olen työllistetty kesäksi ja vieläpä lähes loistopaikkaan. Hurraa! ? Ainoa ”mutta” miksi ”Hurraa” ei kaiu täysillä on, että paikka ei ole kotipaikkakunnaltani ja työpaikan vastaanottaminen edellyttää muuttoa työn perässä. Mikäs siinä kun ei Helsinkiä kauemmas tarvitse kalaan lähteä?

Niimpä, mikäs siinä? Iät & ajat olen kuittaillut ihmisten haluttomuutta muuttaa työn perässä ja erityisesti haluttomuutta asettua pääkaupunkiseudulle. Mutta miltäs se vaan tuntuukaan, kun kyseinen nakki osuu omalle kohdalle? Ei lainkaan niin autuaalta: lisää maksua (toinen vuokrakämppä), lisää matkustamista (pakkotutustuminen pk. seudun joukkoliikenteeseen) yms. ja listaahan voi kasvattaa niin pitkäksi kuin lystää.

Toisaalta hyvän työkokemuksen hukkaan heittäminen mokomien pikkuseikkojen vuoksi olisi sulaa hulluutta. Monen suomalaisen mielestä se taas valitettavasti olisi peräti hyväksyttävää, ellei jopa suotavaa. Suomalainen asenneilmapiiri on valitettavan jumiutumista suosiva ja työn perässä muuttamista vierastava. Kai se on jonkinlainen perverssi yhdistelmä takihikiän talonpoikaisromantiikan kunnioitusta sekä perikeskustalaista aluepolitiikkaa luoda ihmisille sosiaalisesti hyväksyttäväksi, jäädä työttömäksi asuinpaikkakunnalleen istumaan etusormi perseessä kuin muuttaa työn perässä.

Tai ehkä suomalainen asenneilmasto sisältää hieman liian ison hyppysellisen asennetta, jossa työn tekemättömyys näyttäytyy liian kannattavana vaihtoehtona työn tekemiselle. Räikeimpänä esimerkkinä tästä ovat nykyopiskelijat, joille monille opiskeluaika on letkeä bileputki (sitähän sen toki pitää ollakin), jonka määränpää on yhdentekevä (se taas ei käy laatuun!). Jos opiskelujen jälkeen ei sitten satu työllistymään omalle alalle tai ylipäätään ollenkaan, niin entäs sitten? Tulipahan vietettyä ratkiriemukkaat opiskeluvuodet, siitä onkin sitten leppoisaa jatkaa työttömyysvuosien loputtomaan putkeen.

Pääsiäinen meni – mitä jäi käteen

2007-04-09T18:05:00.000+03:00

Nyt pitäisi sitten viimeistään olla suklaamunat syöty ja pashat kiskottu naamaan, vaan mitäpä muuta noiden muutaman herkun lisäksi tästä ylimääräisestä neljän päivän lomasta jäikään käteen? Tulihan sitä toki levättyä, nähtyä porukoita + käytyä muutamalla ylimääräisellä kaljalla, mutta mihinkäs se juhlan varsinainen sisältö sitten jäikään?

Yhä harvemmin tapaa ihmisiä, jotka todella viettäisivät pääsiäistä – ja taitavat ne harvat viettäjätkin olla enemmän tai vähemmän jonkin sortimentin hihhuleita. Tänä pääsiäisenä jostain syystä yritin ”kelailla” pienen pääni sisässä juhlan todellista tarkoitusta ja sanomaa, mikä osoittautui varsin monimutkaiseksi tehtäväksi.

Koko juhla vaan pohjimmiltaan alkaa etoa, sitä enemmän, mitä enemmän siihen pureutuu. Paavi pikku kätyreineen julistaa autuaasti ”ilon sanomaa” kuten tekee Ylen uutisissa suomalainen ortodoksinen munkki, vaan pieni syntinen Joonas ei oikein halua tajuta mitä nyt pitäisi iloita? Televisio on puskenut jälleen kerran läjän toinen toistaan brutaalimpia kuvauksia Jepen kärsimyksistä ja onpahan bonuksena nähty opetuslapsen jos toisenkin viimeiset hetket. Maallikon on vain yksinkertaisesti erittäin vaikea nähdä mitään suurta iloa koko tapahtuman kärsimyksen ja kidutuksen taustalla.

Vaikka kristinusko puhuu kauniisti ilosanomaa, näyttäytyy koko uskontokunnan perimmäinen viesti verisen krusifiksin varjossa kaikkea muuta kuin ”iloisena”. Kristinuskon lähtökohta on voimakkaammin kuin minkään muun uskonnon, väkivallassa ja kärsimyksessä. Missä muussa valtauskonnossa keskeisimmäksi kekkeriksi on nostettu jonkun tappaminen? Mitä mahtaakaan kertoa länsimaisesta kulttuurista se, että rakennamme maailmankuvaamme toiselle ihmiselle asetettavan kärsimyksen kautta?

Kohua

2007-04-09T10:34:00.000+03:00

Kävin vilkaisemassa pätkän 300. Jos ei joku vulgaari itseään kyseisen kaltaisilla verta & suolenpätkiä sisältävillä ”historiallisilla” sotaleffoilla sivistämätön ole lajityypin elokuviin tutustunut, niin mars leffaan ja äkkiä!

Kyseinen pätkähän on tullut ulos mittavan kohun saattelemana. Lähes kaikki mahdolliset tahot jotka voivat herneen vetää nokkaansa ovat sen vetäneet – ja aika syvälle ovatkin vetäneet. Herkempien (kuten Iranin presidentti Ahmadinejah) mukaan leffa loukkaa kaikensortin vähemmistöjä ja etnisiä ryhmiä kehitysvammaisista arabeihin ja on vielä kaiken lisäksi vastenmielisen sodanmyönteinen, äijämäinen ja täysin sopimaton nykymaailmantilannetta ajatellen!

Itse asennoiduin teosta katsoessani, niin etten odottanut mitään muuta kuin tahallaan kärjistettyä, äijämäistä silppurisplatteriä. Ja sitä koko leffa tarjosikin tuutin täydeltä, tosin lajityyppinsä parasta, koskaan tehtyä sellaista. Äärikonsensushenkisessä nykymaailmassa mokoma äärimmilleen kärjistetty teos, on kunnioitettavan rohkea teko ohjaajaltaan – tavallaan protesti äärimmäisen tyylipuhtaan, mutta samalla visuaalisesti oikeasti taidokkaasti tehdyn vanhan ajan aivot narikkaan viihteen puolesta.

Kaikkeen ei tarvitse upottaa syvempää sanomaa, kaikella ei tarvitse olla poliittista latausta, tilaa täytyy olla myös viihteelle, jonka ainoa tarkoitus on yllättäen viihdyttää. 300 on elokuva, jota tulisi tarkastella lajityyppinsä edustajien rinnalla, eikä verrata sitä johonkin ranskalaiseen punaviinitaidepläjäykseen. 300 on nykykriitikoille kuin punainen vaate varsinkin elokuvan ohjaajan ilmoittaessa, ettei aivan tietoisena tarkoituksenaan hae mitään muuta kuin tyylikästä elokuva elämystä. Kriitikko ei vain halua sulattaa sitä mukamas rasistisuudet ynnä muut ”loukkaukset” voitaisiin ohittaa sillä, että niitä ei ole tarkoitettu minkäänlaiseksi sanomaksi. No olipahan taas varmasti Turun Sanomien Tapani Maskulalla hauskaa keksiä, miten monisanaisesti kykeneen jälleen teilaamaan yhden rehellisen aivot nollille tekeleen.

Toisaalta 300 on juuri niin överiksi lyöty elokuva, ettei kukaan voi vakavalla naamalla väittää sitä esimerkiksi rasistiseksi (tai no Maskula tietysti voi, mutta hei, sehän on Maskula). Esimerkiksi leffassa kuvatut persialaiset ovat vedetty kaikessa groteskissa vammaisuudessaan ja perverssiydessään niin pahasti yli, että kukaan ei sitä voi ihan oikeasti ottaa todesta. Tai jos pystyy, niin täytyy kyseisen henkilön medialukutaidon olla ala-aste ikäisen luokkaa. Toisaalta leffa selvästi herätti kaikessa testosteronin huuruisessa äijämäisyydessään kaltaisessani 20-vuotiaassa jampassakin pienen barbaarin sisälläni. Olisi se vaan kevliä viilettää sixpäkki paljaana miekka viuhuen voittamattomana sankarina kauloja katkomaan ja voittaa siinä sivussa itselleen se uhkea muija ja puoli valtakuntaa kuin Conan barbaari ikään - juu, tai sitten ei. Jos mä vaan juon ihan rauhassa pullakahvit ja jätän testosteroonin huuruiset sankarityöt koulukirjojen varjoon.

Miljardibingoa

2007-04-09T10:33:00.000+03:00

Eteeni osui artikkeli suuresta Väyrysen Paavosta. Siinä se vanha omahyväinen sammakko toljotti koko aukeaman levyisesti omahyväistä virnettään. Usein menee usko kansanedustuslaitoksen järkevyyteen, kun nämä poliittiset eläimet päättävät oikein kunnolla elämöidä. Mistä löytyvät ne +10000 idioottia, jotka vuodesta toiseen antavat tukensa mokoman ikävän ukon valheille? Tai miten kukaan voi uskoa mokomaa roskaa? Väyrynen on monet monituiset kerrat vaatinut sitä sun tätä, ja kansa jaksaa uskoa tätä paksua höpöhöpöä.

Toisaalta paljoa uskottavimmilla vesillä eivät liike muutkaan poliittiset broilerit & siipikarja. Tästä hienona esimerkkinä vaalikeskustelujen ikuisuusdebatti, siitä kuka lupaa eniten miljardeja ja mihin. Ei tavallinen rahvas ymmärrä mokoman hölmön miljardipokerin asiasisällöstä yhtikäs mitään. Herra isoherrat olisivat saman tien voineet kinata siitä kuka heittää eniten tikkukaramellejä kansalle, sillä miljardeista ynnä muista taloudellisista arvioista puhuminen on aivan yhtä abstraktia.

Nykyisellään vaalikeskustelu tuppaa uppoamaan siihen, että päättäjät keskenään kinaavat inside tiedolla, mihin kellään taviksella ei ole ottaa objektiivista kantaa. Ja jos joku todella väittää, että osaa arvioida Heinäluoman vs. Vanhasen miljardibisneksien keskinäisiä paremmuuksia, niin ks. henkilön täytyy olla vähintään asiaa työkseen seuraava ekonomisti tai muuten vain valtionhallinnon sisäpiiriläinen.Suurin osa vaalitenttien seuraajista tuskin tietää edes valtion budjetin kokoa – siitä voi päätellä sitten sen arviointikyvyn, jolla se Matin vs. Eeron parin miljardin paremmuus olisi pitänyt päättää. Kun rahvas on asiakysymysten suhteen tyhmä kuin kumisaapas, ainoa vaihtoehtoinen tie menestykseen on yksinkertaistaa, käyttää mielikuvia tai vain räksyttää ja haukkua lennokkaasti kilpailijoitaan.

Vaalivoittaja Katainen osasi ainakin mielikuvilla pelaamisen – valitettavasti osaa moni muukin. Mukamas kansantajuiset ukot kuten Väyrynen tai vaikkapa Timo Soini saavat kansan uskomaan siihen, että se mukamas jotain tietäisi. ”Kyllä kansa tietää”, ” Minulla on 10000 äänestäjän valtuutus…” ym. Ja pyh, jokainen aivot omistava ihminen tietää, että kaikki diilataan lopulta kabineteissa, jolloin voidaankin turvallisesti heittää menemään kaikenmaailman typerät höpinät muutamista miljardeista. Turha kai niistä vaalilupauksista on pitää kiinni, eikai kukaan oikeasti edes ymmärtänyt mitä tuli luvattua? Ja entä jos ymmärsikin? Ei sitä kukaan enää seuraavissa vaaleissa muista.

Bold beginning

2007-04-09T10:32:00.000+03:00

Nyt on sitten viimein tullut liityttyä kaikensortin omaa blogiaan pyörittävien pikkutärkeilijöiden sankkaan joukkoon. Vapise Lotta Backlund! Ruhtinaan röyhtäys tulee vielä kaikumaan blogien sankasta massasta – tai sitten ei.

Mikä oikeastaan on saanut aikaan blogien määrän räjähdysmäisen lisääntymisen? Lukeeko niitä enää kukaan? Tuntuu että nykyisessä yltiöyksilöllisessä maailmassa blogi on oman egon pönkittämisen viimeinen jäävuorenhuippu, tavallaan keino kohottaa itsensä julkimoiden tasolle tavallisen taviksen harmaasta massasta.

Toisaalta blogi suo vapauksia vuodattaa sitä mitä sylki suuhun tuo. Sosiaalisen avoimen tilanteen jännitteiden poistuttua, tekstin avulla kuka tahansa on lähes vapaa päästelemään mitä tahansa sammakoita suustaan. Valitettavasti tätä eivät suurin osa blogaajista ole ymmärtäneet. On tavallista joutua toistuvasti törmäämään toinen toistaan tökerömpiin ja ennenkaikkea harmaampiin blogin kikkareisiin. Ketä oikeasti kiinnostaa minkä merkkisiä muroja Maukka Perusjätkä syö aamupalaksi?

Tämän blogin on tarkoitus vähintään pari kertaa kuussa kaivaa verta nenästään astetta raflaavammalla tavaralla kaikesta maan & taivaan välimaastosta. Asetan myös itselleni pieneksi haasteeksi kirjoittaa mielenkiintoisen jutun joskus niistä aamumuroista. Mitään pissa, kakka, pippeli, kertomuksia tosin on turha odottaa täältä lukevansa. Ihan täysi törky ei tännekään sentään kuulu. Katsotaan toiveikkaana mitä tulevaisuus tuo tullessaan…