Olen kuitenkin huomannut, että sen pitkän, monenmoisissa muissa järjestöissä ja päätöksentekoelimissä (mm. lukuisat kaupungin lautakunnat, kokoomusnuoret tms.) viettämäni ajan ansiosta myös minulla on jotain annettavaa TuKY:lle.
Erityisesti keskustelu konsortioista on jäänyt ylioppilaskunnassa lapsenkenkiin. Ajatellaan, että ylioppilaskunta on jonkinmoinen muusta yhteiskunnasta erillistä elämää elävä, maailmoja suurempi toimija, joka porskuttaa onnellisesti vielä joskus vuonna 2100. Valitettavasti tällaisesta ruususen unesta on herättävä, muuten meille ei jää TuKY:n puolikastakaan.
Yliopistojen yhdistyminen kolkuttaa ovella hyvässä ja pahassa jo muutaman vuoden kuluessa. Miten me ajamme kauppatieteilijöiden etua? Minkälainen uusi ylioppilaskunta rakennetaan? Mihin MEIDÄN kauppatieteilijöiden varat sijoitetaan? Minkälaista edunvalvontaa voimme harjoittaa uuden yhdistyneen yliopiston suuntaan? Näihin kysymyksiin TuKY ei ole ottanut kantaa, vaikka mm. ne määräävät sen tulevan kohtalon kaikkein voimakkaimmin.
Muutamassa keskeisessä vaaliteemassani pyrin juuri herättelemään kyltereitä ajattelemaan tätä jo mahdollisesti vuonna 2010 tapahtuvaa mullistusta. Kuinka täynnä Monttu sitten onkaan kun lauma humanisteja opiskelee meillä mahdollisesti sivuaineita? Ja mitä sivuaineita opiskeleekaan? Onko oman entisen TSE:n opiskelijoille tuolloin enää automaattisesti tilaa opetusryhmissä, kun lauma humanoideja ruuhkauttaa kurssit?
Ehkä maalaan piruja seinille – ehkä en. Asioihin on kuitenkin aina viisaampaa vaikuttaa etu-kuin jälkikäteen. Itse olen mainitsemissani luottamustoimissa nähnyt kuinka julmasti ja isolla skaalalla päätöksiä säädetään. Tämän vuoksi TuKY:n ei auta sulkeutua diilaamaan keskenään, vaan ottaa rohkeasti härkää sarvista ja linjata jo tänään mitä uudelta yliopistoyhteistyötä vaadimme.
kirjoittaja on muuten ehdolla turun kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnan vaaleissa