Paavo väärässä

Väyrynen on jälleen antanut viiltävän älynsä sivaltaa. Herra tyrmää Keskustan verkkolehti Apilan haastattelussa (16.09) työperäisen maahanmuuton. Paavon mielestä järkevämpää olisi siirtää työ jolle ei ole tekijöitä suomesta ulkomaille, kuin kannustaa työperäistä maahanmuuttoa työntekijävajeen korjaamiseksi.

Tällä logiikalla voidaankin varmaan vaikka sitten alkaa paketoida telakoita ja siirtää suomalainen huippuosaamista vaativa laivanrakennusteollisuus Puolaan, kun ei puolalaista duunaria kannata Suomeen houkutella. Työskentelevät maahanmuuttajat kun tunnetusti aiheuttavat vaikka sun mitä ongelmia, esimerkiksi maksamalla veronsa tai osallistumalla kansantuloa lisäävään kulutukseen. Saman tien voidaan sitten purkaa Nokian tehtaatkin, kun ei suomalaisia osaajia riitä puhelimien suunnittelu ja koodaustehtäviin.

Olisi myös varsin hauska tietää kenet ja millä keinoin Väyrynen aikoo pistää hoitamaan oikeat ”paskaduunit” ? Jos ei ketään kiinnosta nytkään luututa lattioita, niin kuinka paljon siitä kiinnostuneita löytyisi sen jälkeen jos työperäistä maahanmuuttoa rajoitettaisiin? Mitenkähän Väyrynen meinaa siirtää siivoamisen ulkomaille? Tai terveydenhoidon? Tai roskakuskit? Jos yhtä älykkään terävät sivallukset miehen suunnalta jatkuvat, ehkä saamme siihenkin pian vastauksen…

sarjassa arvostellaan ministeri Paavo Väyrystä

Digiaika pimentää mummojen televisiot

”Television siirtyessä tänään digiaikaan, pimenee samalla monen vastaanotin”. Tämän tutun sanoman on voinut varmasti lukea maan jokaisen lehden otsikoista jo viikon ajan. Analogisen television pimentäminen on hieno edistysaskel ennen kaikkea siksi, että se merkitsee päätöksentekoa, jota ei tehdä hitaimpien vastarannankiiskien ehdoilla, vaan niiden, joilla on halu edistykseen ja valmiudet muutokseen.

Liian usein päätöksiä tosin tehdään muutoksen vastustajien ja heikkojen ehdoin. Moottoriteitä ei voida rakentaa, kun reitille sattuu kulttuurihistoriallisesti ”arvokas” lato, uutta tekniikkaa ei oteta käyttöön, sillä aina löytyy joku tyhmä joka ei sitä opi käyttämään, opetussuunnitelmia ei uudisteta, kun ”hitaammat” oppijat on otettava huomioon yms... Edistystä ei tapahdu tarpeeksi vauhdikkaasti, jos joka käänteessä odotetaan hitaimpia. Nykyisessä globaalissa maailmassa koko kansakunnan pitää olla liukas kuin luotijuna, menestyäkseen armottomassa kilpailussa.

Digiaikaan siirtyminen on kova opetus muutosta vastustaville – erityisesti vanhemmille ikäluokille, jotka ovat tottuneet siihen, että heidän ei täydy koskaan taipua minkäänlaiseen muutokseen– ei ainakaan kenenkään toisen ehdoilla. Nykymaailman tahti vie eteenpäin, eikä odota yksinäistä huopaajaa. Ikääntyvä ihminenkin joutuu vihdoin lunastamaan paikkansa ”seniorikansalaisena” pysyttelemällä kehityksen kelkassa - vaihtoehtona on alentuminen kyydistä pudonnen kuppaisen ”vanhuksen” rooliin. Digiaika on parhaimmillaan päätöksiä uudistushaluisten ja erityisesti nuorten ehdoin.