”Television siirtyessä tänään digiaikaan, pimenee samalla monen vastaanotin”. Tämän tutun sanoman on voinut varmasti lukea maan jokaisen lehden otsikoista jo viikon ajan. Analogisen television pimentäminen on hieno edistysaskel ennen kaikkea siksi, että se merkitsee päätöksentekoa, jota ei tehdä hitaimpien vastarannankiiskien ehdoilla, vaan niiden, joilla on halu edistykseen ja valmiudet muutokseen.
Liian usein päätöksiä tosin tehdään muutoksen vastustajien ja heikkojen ehdoin. Moottoriteitä ei voida rakentaa, kun reitille sattuu kulttuurihistoriallisesti ”arvokas” lato, uutta tekniikkaa ei oteta käyttöön, sillä aina löytyy joku tyhmä joka ei sitä opi käyttämään, opetussuunnitelmia ei uudisteta, kun ”hitaammat” oppijat on otettava huomioon yms... Edistystä ei tapahdu tarpeeksi vauhdikkaasti, jos joka käänteessä odotetaan hitaimpia. Nykyisessä globaalissa maailmassa koko kansakunnan pitää olla liukas kuin luotijuna, menestyäkseen armottomassa kilpailussa.
Digiaikaan siirtyminen on kova opetus muutosta vastustaville – erityisesti vanhemmille ikäluokille, jotka ovat tottuneet siihen, että heidän ei täydy koskaan taipua minkäänlaiseen muutokseen– ei ainakaan kenenkään toisen ehdoilla. Nykymaailman tahti vie eteenpäin, eikä odota yksinäistä huopaajaa. Ikääntyvä ihminenkin joutuu vihdoin lunastamaan paikkansa ”seniorikansalaisena” pysyttelemällä kehityksen kelkassa - vaihtoehtona on alentuminen kyydistä pudonnen kuppaisen ”vanhuksen” rooliin. Digiaika on parhaimmillaan päätöksiä uudistushaluisten ja erityisesti nuorten ehdoin.
0 comments:
Lähetä kommentti