VR- toimii kuin junan vessa – tai sitten ei

Kiireinen mies koheltaa läpi ruuhkaisen aseman. Junaan pitäisi ehtiä, mutta kantamukset painavat ja aikaa on ruhtinaalliset viisi minuuttia. Jotenkin selviän ajoissa ja helpottuneena lippuluukulle ja pyydän liput lähtevään junaan opiskelija-alennuksella. Mutta mitäs se virkailija vastaakaan? No can do, junassa tilaa enää ensimmäisessä luokassa, muuten koko kiskosukkula on täyteen bookattu.

Siis mitä helvettiä, tuumaan. Kyseessä on tärkein aika (perjantai n. klo 17.00) ja tärkeä rataosuus (Helsinki-Turku), eikä hommaan ole silti varauduttu riittävällä kapasiteetilla. Alistun kohtalooni ja otan paikan, sillä seuraavan junan lähtöön on 1,5 h aikaa ja minun on oltava Åbolandiassa asap. Hintaa kertyy suuntaansa suolaiset 24,8 rahaa opiskelija-alennuksilla – autollakin kulkisi halvemmalla.

Ensimmäiseltä luokalta odotan vähintään pientä luksusta, vaan mitä saankaan? Samanlaisen matkustamon kuin muissakin luokissa ja kaupan päälle lisukkeena kupin kahvia ja kaksi keksiä. Olenko todella joutunut maksamaan mokoman lisähinnan parista kuivasta keksistä? Eikä edes konjakkia kahvin kanssa. Piparia mutustellessani vaunuun pamahtaa Salon kohdalla vielä remuava +15v. poikaporukka, jotka litkivät loppumatkan limuun sekoitettua viinaa ja piristävät kanssamatkustajiaan yleisellä älämölöllä. Kökkö konnari ei tietenkään huomaa juopottelua, mutta sen sijaan itseltäni kysytään kohteliaasti matkalippua kahteen kertaan uudestaan matkan aikana. Laadukasta palvelua? Not.

Kun Suomessa yksityisautoilu on tunnetusti järkyttävä rikos, josta maksetaan kaiken maailmaan haitta/kateusverot, luulisi edes että julkinen liikenne pelaisi kuten se junan vessa, vaan kuinkas onkaan? Varsinkin rautatieliikenne on sidottu kelvottomiin aikatauluihin ja ylikalliisiin biletteihin. Kuka aivoilla varustettu ihminen mokomia hintoja maksaa, jos ei nauti opiskelija-alennusta, kun välillä alennuksienkin kanssa varustetut maksut tuntuvat ryöstöltä? Eikä junan vessakaan toimi kuten ennen – testasin nimittäin tämän pendolinon avaruusajan pönttöä, joka oli sopivasti sanonut oman sopimuksensa irti. Todennäköisesti edellinen asiakas oli lorotellut virtapiireille ja tehnyt siihen oikosulun – mistä kieli kopin junanvessaankin sopimattoman voimakas urean ja ripulin aromi.

Humanistit – nuo yhteiskunnan viholliset numero yksi

Jos minulta kysyttäisiin vuoden yliopistolla oleilun jälkeen, mikä erottaa yliopistomaailman normaalista maailmasta, tulisivat ensimmäisenä mieleen humanistit. Tuskin löytyy ainoatakaan opiskelijaa kuka olisi välttynyt näiden pirteiden maailmanparantajien kaikkialla läsnä olevasta ”humaaniudesta”

On se vaan piristävää, kun päivästä toiseen joku jaksaa kerätä rahaa Etelä-Amerikan intiaaneille ja löytää vielä tämän jälkeenkin energiaa turkiseläinten puolustamiselle. Tällaiset päivittäiset baskerikansan humaanit purkaukset vielä kestäisi, mutta kun samojen aktivistien syytökset osuvat toisiin opiskelijoihin esimerkiksi näiden nopeampien valmistumisaikojen vuoksi, touhua ei enää sovi ymmärtää. On se vaan perin outoa, kun 10 vuotta filologiaa lukenut (7 vuotta tästä ajasta seisottu Seta:n mielenosoituksissa), kokaiininkäryinen risuparta ei yllättäen saakaan alansa töitä valmistuttuaan.

Eettis-, eko-, etno-, ect.-, humanistisonnan levitys muodostaa vain jäävuorenhuipun ekohumanistisesta elämäntapailmiöstä, taustalta löytyy tietenkin pesunkestävää ”ego”humanismia. Ja nyt tarkoitan egoa isolla E:llä, sillä se tuntuu oleva humanistille se elämää ja kuolemaakin suurempi kysymys. Kyllä oikeustieteiden ylioppilasta tai kylteriäkin helposti haukutaan ulkonäöllä pröystäileväksi pintaliitäjäksi, mutta kaikkein suurimmat roolinvetäjät pesivät humanistisessa tiedekunnassa. Tarkastellessaan koko kirjoa milloin mistäkin rastapää tarhapöllöstä (onkohan niissä rastoissa muuten oikeasti oravanpesä?), perunasäkkiin pukeutuvaan, ilman kenkiä vipeltävään maapallonhalaajaan ei voi kuin kysyä: Jos mokomat naamiaiset eivät ole esittämistä ja egoilua niin mikä sitten? (ja uskokaa pois, sitä perunasäkkikansaa on paljon!)

Ja mitä olisivatkaan kunnon naamiaiset, jos niitä ei laajennettaisi oikein teatteriksi? Usein tielleni osuu kevytkenkäisiä (tai kengättömiä) humanistinalkuja, joilla kuin pönkittääkseen vaikutelmaansa ”ylivertaisesta älykkyydestään”, tuntuu olevan tarve kulkea kirjaimellisesti jatkuvasti nokka kirjassa kiinni. Onpa näitä suurta teatteria vetäviä hörhöjä tavattu kaatosateellakin sontikan alta lukemasta ”Platonin koottuja” ym. kioskikirjallisuutta. Mokoman esittämisen sijaan kyseisen kaltaiset tapaukset voisivat oikeastaan suoraan kirjoittaa otsaansa ”Olen humanisti” niin ei tyhmemmällekään jäisi epäselväksi, mistä kyseisessä näytelmässä on kyse.

Yleistää ei tietenkään saisi, toki varmaan bulkki -humanistisen tiedekunnan opiskelijoista on normaalin taviksen parametreihin juuri ja juuri sopivia. Toisaalta vakaan kokemukseni mukaan, minkä tahansa muun alan stereotypioista on luvallista vittuilla alan opiskelijalle vaikka suoraan päin naamaa. Teekkarithan ovat tunnetusti kaikki erittäin hikisiä nörttejä ja kauppatieteilijän pää on niin täynnä keltaista nestettä, että oikein läikkyy yli, hänen harjoittaessaan itsekeskeistä pintaliitoaan. Niin kauan kuin mokomaa soopaa on yliopistomaailmassa luvallista sylkeä päin toisten naamaa, otan vapaudekseni antaa hieman takaisin, tosin näin ”kiltimmin” sähköisessä muodossa. Enhän vain aiheuttanut kolhuja kenenkään perunasäkkiin pukeutuvan roolinvetäjän eko-egoon?