Koin pienimuotoisen kulttuurishokin vieraillessani Tukholmassa marraskuun ensimmäisenä viikonloppuna. Olin asennoitunut Ruotsalaisiin stereotypisen suomalaisesti – pidin heitä lähinnä harmittoman naurettavana väkenä, joiden kummallisuuksille on hauskaa mennä naureskelemaan. En tiedä oliko Tukholma todella muuttunut sitten parin vuoden takaisen viime visiitin, mutta sain varsin pian huomata ettei kaupungissa tai sen asukkaissa ollut juuri mitään naurettavaa.
Hurrit olivat jopa stereotyppisen hyvin pukeutuneita, hyvässä kunnossa ja ystävällisiä. Pummit ja juopot loistivat poissaolollaan. Ainoa naurunaihe koko reissulla olivat juntit suomalaiset, joille tuotti vaikeuksia jopa kulkea läpi bussiaseman liukuovista. Nämä pöhöttyneen näköiset tankerot olivat kuin jotain korvesta pöllähtäneitä metsänpeikkoja - eksyneinä aivan väärään paikkaan. Puhumattomuudessaan, verhottuna karuihin tuulipukuihin, näitä olentoja olisi voinut pitää sukupuuttoon kuolleiksi luultuina neandertalilaisina.
Suomalaiset uskovat vahvasti myyttiin, jonka mukaan Suomi on erityinen maa, johon syntyminen on lottovoitto. Suomi on maantieteellisesti eristyneenä paikkana myös otollinen ympäristö kyseisen kaltaisen myytin säilymiselle. Kun rajanaapureina on ikuisuuden ollut Viron tai Venäjän kaltaisia paikkoja, on helppo kuvitella, että metsänpeikkojen kansoittama maa on esimerkillinen onnela, esimerkiksi sillä perusteella, että täällä alkoholisoituneinkin juoppo pääsee hoidattamaan maksakirroosiaan ilmaisen julkisen terveydenhoidon piiriin.
Joskus onnelan illuusio kuitenkin särkyy ja ihmiset ehkä pieneksi ohikiitäväksi hetkeksi tajuavat, että Suomi on huono paikka asua ja elää.
P.S. Taidan muuttaa isona Australiaan surffailemaan
1 comments:
Nykyään ruotsissa on sekin hyvä puoli, että kommunistit heitettiin hallituksesta vittuun
Lähetä kommentti