Näin kesämökkikauden tuoksuessa vahvimmillaan hiiltyneeltä kabanossilta, yleisönosastoille ym. kokokansan medioihin putkahtaa ajoittain esille närästys venäläisten aktiivisista kiinteistökaupoista Suomessa. Ei tarvitse varmasti olla suurikaan ruudinkeksijä arvatakseen, että kyseiset kirjoitukset ovat lähes poikkeuksetta negatiivisen sävyisiä, ellei jopa jyrkän vihamielisiä, rakkaita itänaapureitamme kohtaan. Kuuluuhan suomalaiseen kollektiiviseen kansanmuistiin toki kuva lähihistorian mitä parhaista idänsuhteista.
Kaikista kansan itänaapuria kohtaan tuntemista kuumista tunteista huolimatta vaikuttaa perin perverssiltä, että usein jopa koulutetut (siis ns. ainakin teoriassa viisaat) ihmiset sortuvat vaatimaan jyrkkää venäläisomistuksen rajoittamista Suomessa keksien syyksi milloin mitäkin verukkeita. Kyllä varmasti Itä-Suomen susirajan asukkaille kelpaavat Etelä-Suomesta maksettavat tukiaiset, mutta venäläisten kesämökkeilijöiden tuomat ruplat eivät käy – nehän ovat vähintäänkin rikollisesti hankittuja – eihän nyt Venäjällä voi ole rehellisellä työllä vaurastuneita ihmisiä, parhaimmillaankin vain nistejä ja prostituoituja.
Suomalaisten penseä suhtautuminen venäläisomistuksen lisääntymiseen ei selity järkitekijöillä. Omistuksen lisääntymisen vastustaminen perustaa lähes pelkästään siihen, että suomalaisten tonttien ja kiinteistöjen ei tahdota joutuvan nimenomaan VENÄLÄISTEN käsiin. Tämä ei edes johdu siitä pelosta, että nyt ryssä ostaa sen, mitä ”isät veljet verellään” puolustivat joskus n. about vuonna –40, vaan suomalaisten perin muukalaisvihaisesta kansanluonteesta.
Oikeasti venäläiset eivät ole suomalaisille se itäinen hirviö, joka vyöryy rajan yli parin sukupolven välein työntääkseen länsimaisen sivistyksen maasta Itämeren syvimpään vajoamaan. Ryssä kuten kaikki muutkin itäeurooppalaiset ja baltit ovat olleet suomalaisille aina eräänlaisia Euroopan neekereitä – luusereita joihin verrattuna surkeinkin suomalainen duunari on näyttänyt herralta. Nyt neekereistä on tullut isäntiä. Mahtaa olla kova pala suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan häviäjille (esim. sosiaalipummeille) tajuta, että jopa jossakin Venäjän kaltaisessa paikassa joku on pelannut lähtökohdistaan huolimatta korttinsa heitä paremmin. Tämän vuoksi venäläisten vaurauden näkeminen tekee suomalaisille niin vietävän kipeää, eikä venäläistä tahdota ainakaan mökkinaapuriksi huvijahteineen omaisuudellaan retostelemaan.
P.S. Väyrysellä ei mene järin hyvin Venäjän puutullien kanssa. Ehkä Paavokin kuvitteli käyvänsä kauppaa vain joidenkin kehitysmaan lakupekkojen kanssa?
Kaikista kansan itänaapuria kohtaan tuntemista kuumista tunteista huolimatta vaikuttaa perin perverssiltä, että usein jopa koulutetut (siis ns. ainakin teoriassa viisaat) ihmiset sortuvat vaatimaan jyrkkää venäläisomistuksen rajoittamista Suomessa keksien syyksi milloin mitäkin verukkeita. Kyllä varmasti Itä-Suomen susirajan asukkaille kelpaavat Etelä-Suomesta maksettavat tukiaiset, mutta venäläisten kesämökkeilijöiden tuomat ruplat eivät käy – nehän ovat vähintäänkin rikollisesti hankittuja – eihän nyt Venäjällä voi ole rehellisellä työllä vaurastuneita ihmisiä, parhaimmillaankin vain nistejä ja prostituoituja.
Suomalaisten penseä suhtautuminen venäläisomistuksen lisääntymiseen ei selity järkitekijöillä. Omistuksen lisääntymisen vastustaminen perustaa lähes pelkästään siihen, että suomalaisten tonttien ja kiinteistöjen ei tahdota joutuvan nimenomaan VENÄLÄISTEN käsiin. Tämä ei edes johdu siitä pelosta, että nyt ryssä ostaa sen, mitä ”isät veljet verellään” puolustivat joskus n. about vuonna –40, vaan suomalaisten perin muukalaisvihaisesta kansanluonteesta.
Oikeasti venäläiset eivät ole suomalaisille se itäinen hirviö, joka vyöryy rajan yli parin sukupolven välein työntääkseen länsimaisen sivistyksen maasta Itämeren syvimpään vajoamaan. Ryssä kuten kaikki muutkin itäeurooppalaiset ja baltit ovat olleet suomalaisille aina eräänlaisia Euroopan neekereitä – luusereita joihin verrattuna surkeinkin suomalainen duunari on näyttänyt herralta. Nyt neekereistä on tullut isäntiä. Mahtaa olla kova pala suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan häviäjille (esim. sosiaalipummeille) tajuta, että jopa jossakin Venäjän kaltaisessa paikassa joku on pelannut lähtökohdistaan huolimatta korttinsa heitä paremmin. Tämän vuoksi venäläisten vaurauden näkeminen tekee suomalaisille niin vietävän kipeää, eikä venäläistä tahdota ainakaan mökkinaapuriksi huvijahteineen omaisuudellaan retostelemaan.
P.S. Väyrysellä ei mene järin hyvin Venäjän puutullien kanssa. Ehkä Paavokin kuvitteli käyvänsä kauppaa vain joidenkin kehitysmaan lakupekkojen kanssa?
0 comments:
Lähetä kommentti