Vapun alla nuoren miehen (ja miksei naisenkin) tulee tutustuttua oikein läpikotaisin tähän pirteään olotilaan. Jotkut toki taidokkaasti välttelevät tätä ”siunattua tilaa” huolehtimalla nestetasapainonsa kuntoon vapunajan joka aamu, niin ettei edellisillan (tai mahdollisesti koko päivän) keiton kiskominen aiheuta liian hapokasta olotilaa. Itse kuulun niihin, jolta vaan eivät krapularyypyt onnistu ja ainoaksi rankaksi vaihtoehdoksi jää selviäminen.
Darra on siitä tunnetusti hauska olotila, että se tuo väistämättä esiin pääkopan raflaavimmat ja v-mäisimmät ajatukset. Oma tämänaamuinen kankkuinen taipaleeni starttasi kaikkein mukavimmin hermoja raastavasta paikasta, joka sattui tällä kertaa olemaan opiskelijaravintolan jonotus. Luulisi, että tarpeeksi suureksi haasteeksi riittäisi ruuan ja ruokailuvälineiden keräily tarjottimelle kädet vatkaten, mutta miksi ihmeessä sen eteläamerikkalaisen, vaihtari, reppuselkä, vinkuintiaaninkin pitää sattua palloilemaan juuri eteeni samaan jonoon ja kaupan päälle vielä uittamaan lompakkoaan naudanlihakastikkeessani?
Opiskelu on tietysti Kalle-Kankkusessa aivan mielettömän jees. Miten ihmeessä se vuosikurssin happamin tyyppikin, joka tavallisesti näyttää tuplarumalta, onkin tänään darralasien läpi tirkisteltynä suorastaan triplaruma? Vielä kun mörssäri saksankielenmaikka höpöttää kieliopin jargonia pari tuntia poikaraukalle, jonka pää jo valmiiksi pyörii kuin Haminan kaupunki, ollaan jossain vitutus Maximuksen rajamailla.
Ja aivan selvästi sekin raja ylitettään. Seuraavat kaksi tuntia laskentaa saavat katkerasti katumaan eilisillan paheellista huvittelua. Kun krapulainen on pari tuntia kehittänyt aivot mutkalle solmivaa päänsärkyä kustannuslaskennan stratosfäärisiä lukuja seuraten samaan tahtiin, kun typerä vieruskaveri maiskuttaa omahyväisesti Caffe Latteaan, tulee vannottua pyhästi olematta koskaan enää koskematta ”viisaiden juomiin”. Opiskelijoiden jouluksikin nimitetty juhla on tosin käynnistymässä ja jokainen voi siitä varsin pitkälle päätellä kuinka kauan tämän krapulaisen nuorenmiehen nenänvalkaisukuuri kestää.
Darra on siitä tunnetusti hauska olotila, että se tuo väistämättä esiin pääkopan raflaavimmat ja v-mäisimmät ajatukset. Oma tämänaamuinen kankkuinen taipaleeni starttasi kaikkein mukavimmin hermoja raastavasta paikasta, joka sattui tällä kertaa olemaan opiskelijaravintolan jonotus. Luulisi, että tarpeeksi suureksi haasteeksi riittäisi ruuan ja ruokailuvälineiden keräily tarjottimelle kädet vatkaten, mutta miksi ihmeessä sen eteläamerikkalaisen, vaihtari, reppuselkä, vinkuintiaaninkin pitää sattua palloilemaan juuri eteeni samaan jonoon ja kaupan päälle vielä uittamaan lompakkoaan naudanlihakastikkeessani?
Opiskelu on tietysti Kalle-Kankkusessa aivan mielettömän jees. Miten ihmeessä se vuosikurssin happamin tyyppikin, joka tavallisesti näyttää tuplarumalta, onkin tänään darralasien läpi tirkisteltynä suorastaan triplaruma? Vielä kun mörssäri saksankielenmaikka höpöttää kieliopin jargonia pari tuntia poikaraukalle, jonka pää jo valmiiksi pyörii kuin Haminan kaupunki, ollaan jossain vitutus Maximuksen rajamailla.
Ja aivan selvästi sekin raja ylitettään. Seuraavat kaksi tuntia laskentaa saavat katkerasti katumaan eilisillan paheellista huvittelua. Kun krapulainen on pari tuntia kehittänyt aivot mutkalle solmivaa päänsärkyä kustannuslaskennan stratosfäärisiä lukuja seuraten samaan tahtiin, kun typerä vieruskaveri maiskuttaa omahyväisesti Caffe Latteaan, tulee vannottua pyhästi olematta koskaan enää koskematta ”viisaiden juomiin”. Opiskelijoiden jouluksikin nimitetty juhla on tosin käynnistymässä ja jokainen voi siitä varsin pitkälle päätellä kuinka kauan tämän krapulaisen nuorenmiehen nenänvalkaisukuuri kestää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti