Tänään kilahti luurista ilmoitus siitä, että olen työllistetty kesäksi ja vieläpä lähes loistopaikkaan. Hurraa! ? Ainoa ”mutta” miksi ”Hurraa” ei kaiu täysillä on, että paikka ei ole kotipaikkakunnaltani ja työpaikan vastaanottaminen edellyttää muuttoa työn perässä. Mikäs siinä kun ei Helsinkiä kauemmas tarvitse kalaan lähteä?
Niimpä, mikäs siinä? Iät & ajat olen kuittaillut ihmisten haluttomuutta muuttaa työn perässä ja erityisesti haluttomuutta asettua pääkaupunkiseudulle. Mutta miltäs se vaan tuntuukaan, kun kyseinen nakki osuu omalle kohdalle? Ei lainkaan niin autuaalta: lisää maksua (toinen vuokrakämppä), lisää matkustamista (pakkotutustuminen pk. seudun joukkoliikenteeseen) yms. ja listaahan voi kasvattaa niin pitkäksi kuin lystää.
Toisaalta hyvän työkokemuksen hukkaan heittäminen mokomien pikkuseikkojen vuoksi olisi sulaa hulluutta. Monen suomalaisen mielestä se taas valitettavasti olisi peräti hyväksyttävää, ellei jopa suotavaa. Suomalainen asenneilmapiiri on valitettavan jumiutumista suosiva ja työn perässä muuttamista vierastava. Kai se on jonkinlainen perverssi yhdistelmä takihikiän talonpoikaisromantiikan kunnioitusta sekä perikeskustalaista aluepolitiikkaa luoda ihmisille sosiaalisesti hyväksyttäväksi, jäädä työttömäksi asuinpaikkakunnalleen istumaan etusormi perseessä kuin muuttaa työn perässä.
Niimpä, mikäs siinä? Iät & ajat olen kuittaillut ihmisten haluttomuutta muuttaa työn perässä ja erityisesti haluttomuutta asettua pääkaupunkiseudulle. Mutta miltäs se vaan tuntuukaan, kun kyseinen nakki osuu omalle kohdalle? Ei lainkaan niin autuaalta: lisää maksua (toinen vuokrakämppä), lisää matkustamista (pakkotutustuminen pk. seudun joukkoliikenteeseen) yms. ja listaahan voi kasvattaa niin pitkäksi kuin lystää.
Toisaalta hyvän työkokemuksen hukkaan heittäminen mokomien pikkuseikkojen vuoksi olisi sulaa hulluutta. Monen suomalaisen mielestä se taas valitettavasti olisi peräti hyväksyttävää, ellei jopa suotavaa. Suomalainen asenneilmapiiri on valitettavan jumiutumista suosiva ja työn perässä muuttamista vierastava. Kai se on jonkinlainen perverssi yhdistelmä takihikiän talonpoikaisromantiikan kunnioitusta sekä perikeskustalaista aluepolitiikkaa luoda ihmisille sosiaalisesti hyväksyttäväksi, jäädä työttömäksi asuinpaikkakunnalleen istumaan etusormi perseessä kuin muuttaa työn perässä.
Tai ehkä suomalainen asenneilmasto sisältää hieman liian ison hyppysellisen asennetta, jossa työn tekemättömyys näyttäytyy liian kannattavana vaihtoehtona työn tekemiselle. Räikeimpänä esimerkkinä tästä ovat nykyopiskelijat, joille monille opiskeluaika on letkeä bileputki (sitähän sen toki pitää ollakin), jonka määränpää on yhdentekevä (se taas ei käy laatuun!). Jos opiskelujen jälkeen ei sitten satu työllistymään omalle alalle tai ylipäätään ollenkaan, niin entäs sitten? Tulipahan vietettyä ratkiriemukkaat opiskeluvuodet, siitä onkin sitten leppoisaa jatkaa työttömyysvuosien loputtomaan putkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti