Eteeni osui artikkeli suuresta Väyrysen Paavosta. Siinä se vanha omahyväinen sammakko toljotti koko aukeaman levyisesti omahyväistä virnettään. Usein menee usko kansanedustuslaitoksen järkevyyteen, kun nämä poliittiset eläimet päättävät oikein kunnolla elämöidä. Mistä löytyvät ne +10000 idioottia, jotka vuodesta toiseen antavat tukensa mokoman ikävän ukon valheille? Tai miten kukaan voi uskoa mokomaa roskaa? Väyrynen on monet monituiset kerrat vaatinut sitä sun tätä, ja kansa jaksaa uskoa tätä paksua höpöhöpöä.
Toisaalta paljoa uskottavimmilla vesillä eivät liike muutkaan poliittiset broilerit & siipikarja. Tästä hienona esimerkkinä vaalikeskustelujen ikuisuusdebatti, siitä kuka lupaa eniten miljardeja ja mihin. Ei tavallinen rahvas ymmärrä mokoman hölmön miljardipokerin asiasisällöstä yhtikäs mitään. Herra isoherrat olisivat saman tien voineet kinata siitä kuka heittää eniten tikkukaramellejä kansalle, sillä miljardeista ynnä muista taloudellisista arvioista puhuminen on aivan yhtä abstraktia.
Nykyisellään vaalikeskustelu tuppaa uppoamaan siihen, että päättäjät keskenään kinaavat inside tiedolla, mihin kellään taviksella ei ole ottaa objektiivista kantaa. Ja jos joku todella väittää, että osaa arvioida Heinäluoman vs. Vanhasen miljardibisneksien keskinäisiä paremmuuksia, niin ks. henkilön täytyy olla vähintään asiaa työkseen seuraava ekonomisti tai muuten vain valtionhallinnon sisäpiiriläinen.Suurin osa vaalitenttien seuraajista tuskin tietää edes valtion budjetin kokoa – siitä voi päätellä sitten sen arviointikyvyn, jolla se Matin vs. Eeron parin miljardin paremmuus olisi pitänyt päättää. Kun rahvas on asiakysymysten suhteen tyhmä kuin kumisaapas, ainoa vaihtoehtoinen tie menestykseen on yksinkertaistaa, käyttää mielikuvia tai vain räksyttää ja haukkua lennokkaasti kilpailijoitaan.
Vaalivoittaja Katainen osasi ainakin mielikuvilla pelaamisen – valitettavasti osaa moni muukin. Mukamas kansantajuiset ukot kuten Väyrynen tai vaikkapa Timo Soini saavat kansan uskomaan siihen, että se mukamas jotain tietäisi. ”Kyllä kansa tietää”, ” Minulla on 10000 äänestäjän valtuutus…” ym. Ja pyh, jokainen aivot omistava ihminen tietää, että kaikki diilataan lopulta kabineteissa, jolloin voidaankin turvallisesti heittää menemään kaikenmaailman typerät höpinät muutamista miljardeista. Turha kai niistä vaalilupauksista on pitää kiinni, eikai kukaan oikeasti edes ymmärtänyt mitä tuli luvattua? Ja entä jos ymmärsikin? Ei sitä kukaan enää seuraavissa vaaleissa muista.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti